Bordercolliet FIN TVA TK2 TK3 RTK2 BH
Serica's Bamir "Ruuti ja BH RTK1 Ravlundha Lady "Gava" sekä
novascotiannoutajat
FIN TVA
TK1 TK2 RTK2
BH
Nordwart Upa "Rasmus" ja Siipiveikon Vahva Vainu "Nova"

5.9.2016

Paimennuksessa Anni Ritakallion oppeja

Varoitus paljon paimennustekstiä, koska tänään tein uusia oivalluksia! Hyviä sellaisia. :)

Kotimatkalla treeneistä on aina aikaa miettiä kulunutta treeniä. Ja mikä onkaan se, mikä pistää tulemaan kerta toisen jälkeen treeneihin vaikka tuntuisi välillä ettei edistystä näy. Lajissa koukuttavaa on ehkä juuri se, koska se on koiralle luontaisesti parasta maailmassa, ainakin Gavalle. Lisäksi se on ainut laji, missä koiran lisäksi on elävät lampaat, joita pitää oppia lukemaan. Muissa lajeissa agilityssa ohjaajan liikkuminen tuo haasteita, mutta esteet pysyy paikallaan. Toko sinänsä on ohjaajan kantilta suht helppoa, koska ohjaaja juoksee vain seurauksessa pienen pätkän, muuten on ajatustyötä paljon. Noutajien kanssakin riista on koelajeissa kuollutta, joten voi keskittyä koiraan. Paimennus bordercolliella omien kisojen takia vaatii myös kouluttamistakin, toki jonkun tyyppisen koiran ja taitaavan ohjaajan kanssa voi päästä aika helposti hyväksytysti kisojen läpi. Muilla roduilla on omat kilpailut, missä ei vaadita niin paljoa ja niissä ekoissa luokissa lähinnä testataan taipumusta, jonka pitäisy löytyä ihan luontaisesti. Lisäksi missä tahansa lajissa, jos se on vaikeaa niin ne onnistumisen hetket pistää jaksamaan. Tietty kilpailuhenkisenä hienolta ja haaveena on korkata joskus kisat. Vaikka lajia aloittaessa ei yhtään tiennyt voiko omasta koirasta olla radan suorittajaksi ja isompana haasteena, opinko itse ohjaamaan koiraa ja lukemaan lampaita.

Paimennettiin siis Lillgårdissa hienossa kelissä. Yllätyksenä saatiin ekalla kierroksella Anni Ritakallion oppeja, joka oli päivällä valmentanut muita koirakoita pitkän päivän. En muistanut ollenkaan, että oli ollut paikalla. Iso kiitos kouluttamisesta! Kun kysyttiin mitä on tehty Eijan kanssa tuli kuvailtua, että kiihtyy herkästi, haut on vaikeita ja jännittää joitakin tilanteita.
En tunne kovin hyvin näitä paimennusnimiä, kuten muissa lajeissa taas tietää. Anni osasi kuitenkin tosi hyvin neuvoa ja selittää tosi yksinkertaisilta kuulostavia asioita. Lisäksi Eija katseli kehän laidalta, ja kun usein yhden henkilön katsoessa läheltä katsoo lampaita, kuten kokeneet tekee ei aina katso niin tarkkaan, mitä ohjaaja tekee. Siellä huomattiinkin munkin elekielessä ristiriitaisia ohjauksia. Gavan kanssa on tosi tärkeää, miten se ohjaaja toimii. Se on kaikissa muissakin lajeissa tosi riippuvainen mun ohjauksesta. Agilityssa reagoi tosi pieneen ja kiihtyy liikkeestä. Tokossa taas jos on yhtään epävarma se näkyy.

Paneuduttiin ohjatussa treenissä flankkeihin ja hakukaariin, treeniaika venähti melkein puoleksi tunniksi ihan huomaamatta. Gavan jännittämisen näkee helposti, silloin se haluaa mieluiten lähestyä lampaita hitaasti kohti ja sen häntä on jäykkänä. Ainakin sen huomaa kun se lähestyy kauempaa lampaita tai on maassa. Flänkillä juostessa mun on vaikea katsoa, milloin sille on liikaa. Tiedän suunnilleen minkälaiset kohdat on hankalia, aidan lähellä tai jos lampaat liikkuu kovaa. Koska se jännittää niin mun pitäisi silloin olla lähellä lampaita ja pitää huoli omasta puolestani ja katson, ettei lampaat karkaa nostossa. Jotenkin on ollut vaikea järjellä ajatella mitä reagoida jännittämiseen, tilanteen sattuessa se on myöhäistä ja yleensä en ole huomannut tilannetta ajoissa jos kouluttaja ei käske tekemään esim lyhyitä flankkejä tms. Jos mietin, että tokossa olisi joku epävarma = jännä paikka niin pyrkisin, että saa mahdollisimman paljon onnistumisia eikä mokaa. Tarvittaessa helpotan treeniä. Paimennuksessa en toki halua, että pääsee epäonnistumaan mutten aina tajunnut mikä aiheutti kiihtymisen tai epäonnistumisen. Toisaalta taas ajattelin, etten aina voi olla lampaiden luona ja on opittava, että olen muuallakin. Mutta sehän on tokoakin ajatellen se tilanne sitten kun kyseinen asia on opittu. Ei voi olettaa, että se tulisi itsestään. Jos jännittää niin heti sitten helpottaa harjoitusta -> menen lähemmäs lampaita ja pidän huolen lampaista.

Gavalle luontaisinta on koota lauma aidan viereen (teki sitä pikku pentuna) tai sitten ajaa lampaita suoraan. Flankit ei ole sille niin luontaisia. Flankissä jos se ei luota, että lampaat pysyy hallissa se haluaisi lähestyä niitä suoraan -> että pysyvät aidan luona, etenkin jos olen samoilla kohdin paineena. Tai jos se käsketään kiertämään lampaita sillä on kova hätä, kun lampaat lähtee irti aidasta että se ehtii kiertämään ne ympäri. Lampaiden vauhti myös vaikuttaa siihen paljon se kiihtyy. Jos vahingossa päästän sen liian lähelle ja lampaat reagoi siihen lähtemällä juoksemaan kovaa, Gavan ensimmäinen reaktio on lähteä pysäyttämään niitä jolloin lähestyy lampaita usein suoraan ja lauma hajoaa. Ei auta yhtään itseluottamuksen kasvattamisessa. Gavaa jännittää hakukaarissa tai flankeissä eniten aita, kai koska se rajoittaa sen liikkumista ja joutuu lähelle lampaita. On päässyt myös mokaamaan niissä tilanteissa -> lampaat on karanneet. Lisäksi kun se irrottaa aidasta, että se saa lampaat takaisin hallintaan ettei ne karkaa.

Neuvoksi siihen, että se jännittää joitakin tilanteita oli se, että oon itse ollut huonossa sijainnissa jolloin Gava ei luota että pärjään ja hallitsen lampaat omalla puolellani. Koska se jännittää taakse menoa tai aitojen lähestymistä tehtiin niin, että koiraan oli matkaa 10-20m ja itse olin taas max 5m päässä lampaista. Eli olin lähempänä lampaita kuin koira. Tärkeintä mun toiminnassa oli, että kun Gava lähtee flankille, menen vastakkaiseen kellon suuntaan ottamaan lampaat hallintaan. Sitten annan tilaa, kun lampaat lähtee hallitusti mun mukaan. Menin siis aika aitaan kiinni hakemaan lampaat vastakkaiselle puolelle kuin koira, peruutin vähän aidan suuntaisesti ja sitten pystyin kaartaa keskelle. Nyt oon tehnyt sitä, että annan tilaa mutta oon kaartanut keskelle aitausta, jolloin lampaille jää mahdollisuus lähteä mun ja koiran välistä aidan suuntaisesti. Koira pysäytettiin ekan kerran juuri kun se ehti lampaiden tasolle, varmaan eka reaktio lampailta. Sitten kun lampaat lähti mun mukaan niin se sai jatkaa flankkiä ja kaarsin keskemmälle.

Sen jälkeen peruskuljetusta. Peruskuljetuksessa katsoa, ettei koira ehdi liian lähelle ja voin hyvin ottaa "walk on" käskyn käyttöön, kun lähti kuitenkin aika nätisti. Mun maiskutusta se ei tule kuulemaan isolla pellolla.

Tehtiin uutta flankkitapaa, missä leikkaan koiran ja lampaiden linjan ja vaihdan puolta. Kävelin koiran ja lampaiden linjalle. Siellä sanoin napakasti "lie down" tehden painetta ja huitaisin raipalla maata. Siellä itse lähempänä lampaita. Kun koira otti painetta niin sanoin flankki käskyn mun selän puolelle. Eli itse kävelin ottamaan toisen puolen haltuun ja koiran piti mennä sinne puolelle mistä itse tulin. Alkuun sain pysäytellä Gavaa tai estää raipalla, kun yritti tulla sinne minne itsekin kävelin. Ne kerrat, kun lähti oikein teki hienoa flankkiä! Itse kävelin viistoon kohti lampaita ottamaan haltuun toiselle puolelle aidan viereen ja käskien koiran maahan. Ja etten liikaa katsonut lähtiessä koiraa, keskityin siihen suuntaan mihin olin matkalla.

Hakukaaria taas tehtiin niin, että koira oli maassa ja tein painetta. Mieluiten flankkikäskyn antessa nojaan taakse ja annan tilaa. Kun koira lähtee menen taas vastaan pitämään huolen toisesta puolesta. Jos huono niin maahan ja lisää painetta. Nurkka oli hankalin, mutta jos lampaat ei ollut niin reunassa saatiin aika kivoja.

Huomasin tänään myös treeneissä, että Gava lähti maahanmenoista ilman lupaa. Paristi käräytin, mutten ihan yhtä vihaisesti kuin Eijan kanssa uskaltanut. Oon usein vähän vieraskorea ja jännitän olla yhtä napakka ekaa kertaa vieraan kouluttajan kanssa. Sama usein tokossa.. Myös Gava lähti liikkeelle maan huitomisesta raipalla, ei saa lähteä ilman käskyä. Alkuun voi toki antaa varastaa paristi vahvistaen sitä että reagoi paineeseen. Mutta sen jälkeen vasta, kun on maannut hyvin. Pääosin sama idea taas, että opetetaan joku sana millä saa painetta, koska isolla laitumella se on ainut työkalu. Siellä ei lähdetän raipan kanssa juoksemaan koiran luo.

Ekaa kertaa näin pysäytellen Gava teki tosi hienoja hakukaaria ravilla! Ja osassa jopa lähti heti laajalla kaarella! Oli niin hienoa katseltavaa. Toki Annillakin oli iso vaikutus, kun Gava reagoi hyvin sen paineeseen tai jos kesken kaaren puuttui. Huomaan, että itse en jännitä jos kouluttaja on vieressä, etenkin Gavan reaktiota lampaisiin. Toki taas tottelen ja odotan paljon apuja ja ohjausta. Sekä tuli kysyttyä esim siitä keskelle kenttää kaartamisesta jne. Että miksi ei niin.

Hyvien treenien jälkeen on helppo hymyillä!
Lopeteltiin siihen ohjattu treeni. Ja sovittiin, että voin itsenäisesti vielä ottaa vähän. Anni pääsi huilaamaan. :)
Tehtiin vielä ekaa kertaa ihan keskenään treeni 15min kävelytauon jälkeen. Aikaa hurahti siihen 20min. Alkuun vähän jännitti itseä kuinka osaan yksin. Oon tuttunut niin tukeutua kouluttajaan. Alkuun ei sujunut, päästin Gavan vauhdin liikaa kiihtymään, kun menee lujaa niin lampaatkin lähtee liikkumaan nopeammin. Hetken oli avuton olo ja mietin osataanko me mitään. Ja jos ne ehtii lähteä kovaa liikkumaan, ennen kuin ehdin reagoida niin se on myöhäistä. Nyt oli pakko oppia kohta, milloin pysäytän koiran ennen kuin Gava kiihtyy liikaa ja että mulla pysyy lampaat hallussa. Tehtiin alkuun flankkejä, missä kävelin ristiin ja keskityttiin vaikeampaan oikeaan (away) suuntaan. Tein ensin painetta keskellä, sitten keskikohdassa käskin flankille. Alkuun ei aina heti ekalla meinannut lähteä oikeaan suuntaan.

Kun menin ottamaan vastaan niin aika äkkiä huomasin, missä kohdassa mun piti käskeä koira maahan. Nyt oli katsottava vain lampaita, koska koiran nopeus flankillä, aidan etäisyys ja lampaiden reagointiin vaikuttaa niin monta asiaa ettei yksiselitteisesti voi sanoa, että juuri tuossa kohdassa täytyy pysähtyä. Kun opin katsomaan tuon, laitoin Gavan lampaiden heti reagoitua maahan ja lähdin kuljettamaan niitä, kun tuli lisää tilaa niin annoin uuden luvan flankille jolloin lampaat oli jo mun hallinnassa kun Gava juoksi niiden taakse. Aidan ollessa lähellä, huomasin taas että jos käskin liian aikaisin flankille, Gava joutui liian lähelle lampaita jolloin se kiihtyi siitä läheisyydestä nopeuttaen tahtia tai sitten lampaat ehti reagoida kun koira tuli niin lähelle. Vaikea sanoa kummat kiihdytti ekana. Joten piti malttaa kuljettaa lampaat keskemmälle, että Gavalla oli hyvin tilaa flankätä taakse. Noissa tilanteissa kun mietin hetken virheen sattuessa että mikä meni pieleen niin ekaa kertaa jouduin ihan itse miettimään enkä odottanut, että kouluttaja kertoo. Otin saman uusiksi ja pystyin kokeilla onnistuuko, jos keskityn ettei lampaat pääse yhtään kiihdyttämään vauhtia ja että pidän kokoajan oman puoleni. Ja sehän onnistui! Tärkeintä oli siis muistaa, että päästän koiran vain siihen etäisyydelle, että lampaat pysyy kävelemässä. Jos ne lähtee juoksemaan Gava ei kestä sitä. Tietty sitä on sanottu, että pitäisi kuljettaa lampaat esim niiden kävellessä eikä lampaat saa juosta liian kovaa. Mutten ole tajunnut, että Gavan sinkoamiset liittyy myös siihen etten itse ole estämässä lampaiden karkaamista tai että ne on lähtenyt liian nopeasti liikkeelle, ettei se enään hillitse itseänsä. Kouluttajat on taas osanneet ennakoita tilanteet, missä lampaat ehtisi singota johonkin.

Testasin vielä muutamia hakukaaria, missä tein painetta keskeltä ja sitten taas annoin tilaa ja menin vastaan. Eli en kävellyt ristiin. Jos lampaat ei ollut niin aidassa kiinni, saatiin aika hyviäkin. Olin itse lähellä lampaita ja Gavan etäisyys vaihteli taas siitä 10-20m. Paimennuskisoissa ainakin em kisoissa lampaat ei ollut onneksi kiinni aidassa. ;) Tehtiin parit kuljetukset myös yksin, niissä helposti lähempänä aitaa päästin Gavan liian lähelle, tietty lampaatkin ei halua mennä tasaista vauhtia kohti aitaa. :D Ja silloin lampaat tuli mun ohi. Maahanmenoilla hillitsin vauhtia.

Olipas opettavaiset treenit! Ekaa kertaa piti pärjää yksin laitumella ja toisaalta se pakotti ajattelemaan ja lukemaan myös lampaita. Täytyisi opiskella kyllä lisää lampaita ja esim katsoa paimennus dvd uusiksi ihan lampaita tuijottaen. Aloittelijana keskittyy niin paljon koiraan. Sama kuin agilityssa kysellään, näitkö kun koira laskeutui hypyltä tai huomasitko, että oli lukinnut esteen.

Vähän sama fiilis on joskus agilitya kouluttaessa. Et pysty neuvomaan kaikkea uudesta ohjauksesta alkeisia tekevälle. Joskus tuntuu, että yrittää hioa ja neuvoa kaiken mahdollisen ohjaukseen. Mutta ennen kuin ohjaaja itse tajuaa, kuinka pitää liikkua tai miten saa koiran menemään oikein (yleensä omatoimitreenattua) niin sen jälkeen voi ottaa paremmin neuvoja vastaan. Mullakin edistyminen on ollut paljon kiinni siitä, että ymmärtäisin miksi Gava kiihtyy välillä. Oon tiennyt minkälaisissa kohdissa, mutta kuinka ennakoida. Ja tänään tein tärkeitä havointoja kun opettajana oli vain lampaat ja koira. :)

Nyt laitan tavoitteeksi, että tuen koiraani aina kun se tarvitsee sitä tai on jännittynyt. Keskityn pitämään oman puolen ja huolehtimaan lampaista siltä puolelta. Gavan vauhti ei saa kasvaa eikä lampaiden. Jos Gavaa jännittää, meen lähemmäksi auttamaan, enkä jää pois sen kuplasta. Ei ole huono juttu, jos auttaa kun jännittää. Mahdollisimman paljon pyritään onnistuneisiin ilman virheitä. Kun saa riittävästi onnistumisia tietystä asiasta voi vaikeuttaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!