Kirjoitin asioita, joista on hyötyä pennunottajalle tai kasvattamisesta kiinnostuneelle. Vastuuntuntoisen kasvattajan tunnistat näistä. #hyvinhoidettukennelkoira
Samalla on mietitty rotumääritelmän asioita ja rakennetta, josta löytyy opeteltavaa.
Tärkeintä kasvatuksessa siis rotu, käyttötarkoitus ja terveys.
Esimerkiksi
"Käyttötarkoitus
Noutaja, joka juoksee, hyppii ja leikkii rantaviivan tuntumassa aivan sorsien näkyvillä, katoaa ajoittain näkyvistä ja ilmestyy jälleen. Metsästäjä pysyttelee piilossa ja heittää koiralle keppejä tai palloa, jotta se liikkuu oikealla tavalla. Koiran leikkisä toiminta herättää sorsien uteliaisuuden ja houkuttelee ne ampumaetäisyydelle, minkä jälkeen koira noutaa kuolleet ja haavoittuneet linnut."
Novascotiannoutaja kehitettiin Nova Scotian alueella (Kanadassa) 1800-luvun alussa houkuttelemaan ja noutamaan vesilintuja.
Pyri käyttämään keskivertoa parempia koiria ja tee yhdistelmiä, mistä itse voisit ottaa pennun. Tärkeätä ylläpitää laajaa geenipoolia. Kukaan ei voi tehdä yksinään, tehdä yhteistyötä ja hankkia tietoa.
Ennen pentuetta:
Useilla roduilla on käytössä PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), yhdistelmän on silloin oltava sen mukainen ja rotuyhdistyksellä voi olla myös omia suosituksia.
Pentue, joka vastaa vaatimuksia voidaan rekisteröidä. Kasvattajan on oltava rotuyhdistyksen jäsen. Uroksen kanssa täytetään astutussopimus.
(Huomattakoon, että FIX-rekisteri ei ole sama asia, se kerää vain omistajien tietoja ja sekarotuisen omistajakin voi lisätä itsensä sinne. Kennelliiton rekisteröinti sisältää kaikki tiedot koirasta ja sen suvusta sekä yhdistelmän täytyy olla vaatimuksien mukainen. )
Pentueen aikaan:
- rekisteröitävä max 4kk iässä
- tunnistusmerkitään, usein mikrosirulla
- emän loishäätö
Eläinlääkäri suorittaa tarkastuksen, joka on samanlainen mitä normaalistikin rokotuskäynneillä.
Yleensä pennunottajat käyvät katsomassa pentuja kerran aiemmin luovutusta, joka on aikaisintaan 7vk iässä. Pentuja voi käydä yleensä katsomassa 4-5vk iästä lähtien, sovitaan kasvattajan kanssa. Varausmaksu on myyjän lupauspennusta, ostajan peruessa sitä ei ole pakko palauttaa. Pentujen pitäisi kasvaa asuintiloissa ja on myös jo tärkeätä sosialistamisaikaa. Jos emä on arka tai agressiivinen se on periytyvää ja on jo esimerkkinä pennuille. Pentujen pitäisi tottua esim. imuriin, lapsiin, muita koiria, päästä autoilemaan jo kasvattajan luona ja niitä olisi käsiteltävä päivittäin sekä pennun katsojat on vain hyvästä. Muistaen vain hygienian, käsienpesu ennen.
Pentu on Suomen lainsäädännön mukaan esine eli ajattele sitä esim. kahvinkeittimenä. Kennelliiton lomake täytetään luovutuspäivänä, yleensä käteismaksu tai tilille kuitilla todistaen. Kasvattaja saa päättää pentujen hinnan. Jos pennulla on jokin vika, hinta on alhaisempi. Jos pennulle todetaan vika, mistä ei ole ollut tietoa ja voidaan laskea perinnölliseksi voi pennunomistaja vaatia korvauksia. Sen takia kasvattajan pitäisi käydä läpi suvunsairaudet, mitkä on rodun mahdollisia sairauksia niin tällöin pennunottaja on tietoinen riskeistä. Kasvattajan kuuluu antaa myös pentuopas. Kasvattaja ei saa salailla vikoja.
Kotimatkalla ja uudessa kodissa:
Pennun ottajan on tehtävä omistajailmoitus, lomakkeen siitä saa mukaan.
Mahdollisesti rekisteripaperitkin ehtii mukaan, joskus ne on lähetetty myös perästä. Pentue voi kuitenkin näkyä Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä aiemmin eli KoiraNetissä, ainakin vanhempien virallisen nimen avulla. Samoin rekisteröidyt vanhemmat ja niiden terveystulokset yms löytyvät sieltä. (Pyydä kasvattajalta todiste, jos ilmoitettuja tietoja ei löydy KoiraNetistä, voit myös aina kysyä rotuyhdistyksen neuvojilta apua. Nykyiset säännöt kuitenkin kieltävät sen, ettei kennelneuvoja saisi sanoa että "mieti vielä kerran" tai en ottaisi sieltä, muilta rodunharrastajilta voi saada myös neuvoja. )
Aktiivinen kasvattaja kuulee mielellään kuulumisia pennuista ja kyselee ajanpuutteissa perään. Jos uudet omistajat sallivat voi antaa yhteystiedot, että voivat pitää yhteyttä sisaruksiin. Voi olla myös, että kaikille kasvateille on esim suljettu Facebook ryhmä. Kasvattajalta voi kysyä myös apua askarruttaviin asioihin.
Osa kasvattajista toivoo joitakin tuloksia hankittavan koiralle. Rodusta riippuen rodunomainen koe kertoo, että tavoitteessa on onnistuttu. Lisäksi on paljon muita lajeja.
Koiran terveyden tutkimista toivotaan esimerkiksi luustokuvin (myös silmät, polvet tms). Jolloin saadaan jalostuksellisesti tärkeää tietoa vaikkei omalle koiralle pentuja tulisikaan tai arkielämä vaatisi tuloksia. Vaikkei suosittelisi se on rodun etu. Joskus voi myös tulla ilmi jotakin, mikä ei näkyisi muuten ja osaa reagoida jo ajoissa.
Olisi suositeltavaa tutkia aiempia pentuja ennen uutta pentuetta, ei ole hyväksytty selitys "en tiennyt" esimerkiksi jos myöhemmin tulee ilmi periytyvä sairaus. Periytyvän sairauden omaavia koiria ei pitäisi käyttää jalostukseen.
Tärkeintä sosialistamisaikaa on 5-12 viikkoa. 8 viikkoon asti pentu on herkkä huonoille kokemuksille, toki myös ensimmäisen 6kk ja jotkut aikuiseksi asti. Pentuesisarukset ja emä opettaa myös pennulle, että liian kova pureminen sattuu. Rokotettuja kilttejä koiria kannattaa antaa tavata (ei nyt sellaista, joka on ollut juuri isoissa tapahtumissa) jo ennen ensimmäistä rokotusta tai tavata muita pentuja. Viedä pentua eri paikkoihin sosialistumaan.
Luonteella on iso merkitys, omistajalla on siihen pienempi osuus kuin perimällä (toki koulutuksella on merkitystä, mutta onko oikein että koira käyttäytyy vain käskyn alla?). Tai sitten kasvattaja osaa katsoa, minkälainen pentu tarvitsee minkä verran kokemusta. Rohkea ja hyvä hermoinen tavoitteena. Käyttäytymishäiriöt on lisääntyneet (mm. ylivilkkaus, arkuus, eroahdistus). Luonnetesti mittaa vain rohkeutta ja arkuutta. Koira on eniten arjessa verrattuna, mitä se on kilpailuissa.
Narttukoirilla juoksuaika vaihtelee n. 6-10kk välein. Yleensä, kun näkyvä vuoto loppuu on koiralla niin sanotut tärppipäivät n.8-13vrk, jolloin vahinkopennut on mahdolliset. Kannattaa siis 3vk ajan olla tarkkana ja urokset erillään.
Pennulla luut on auki n. 15kk asti (pienet koirat kehittyy nopeammin).
LIIKKEET:
roduilla on omat liiketyyppinsä esimerkiksi
- ravaaja, jolla selkä on hieman pidempi, selän keskikohta ja jalat muodostaa kolmion. Askeleen ei tarvitse nousta paljoa kolmiota ylemmäs, se on huono taas rakenteelle. Koiralta löytyy usein kulmauksia. Pystyy liikkumaan pitkiä matkoja. Askel lähellä maata, raajojen yhdensuuntainen liike. Kintereet suorat ja yhdensuuntaiset (ei vino tai käyrä).
Kuitenkin neliönrakenteinen koira ei voi liikkua samalla tavalla (lyhyt selkä ja suorat kulmaukset).
- laukkaaja: vinttikoirat esimerkiksi, avoimemmat kulmaukset, koiramaailman gepardi täydessä vauhdissa.
- voimatyyppi: liikkeiden kuuluisi olla myös eteenpäin vievät!
Rakenne ja tyyppi kuuluu yhteen, muoti-ilmiöt vaikuttaa myös hetkellisesti näihin.
Ongelmia liikkeissä: töpöttävä askel, ylikulmautunut tai alle, etuosan rakenne ei tasapainossa (liikkuu vinossa). Aina rodulle tyypillisiä liikkeitä ei tunnisteta! Kaikille koirille ei kuulu lennokas askel.
JALOSTUKSEEN = parempaan tulokseen?
Kasvattaja tarkastelee työtään jälkeläisiä arvioimalla, joskus seuraukset näkyy vasta toisessa sukupolvessa. Onko kasvatit kivanluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia? Kaikki voi verrata rotumääritelmän koiraan. Itsekritiikki on kaikkein tärkein. Ei se, mitä tuomari on sanonut.
Pienillä yhdellä tai kahdella kädellä nostettavilla koirilla yksi perinnöllinen sairaus on polvilumpion luiskahtaminen paikoiltaan, se ei voi tapahtua vain trauman seurauksena vaan sairaus on ollut oireettomana jo aiemminkin. Näitä ei pidä käyttää jalostukseen, koska on periytyvää.
Koiran pitäisi kyetä synnyttämään normaalisti ja uroksen astumaan, että kannattaa käyttää jalostukseen uudelleen. Koira on lajina helposti tiinehtyvä.
Uroksien löytäminen voi olla vaikeata, kun nykyään yhä enemmän kastroidaan uroksia myös nuorempana ja myös ilman syytä. Eihän ihan nuoresta tiedäkään tai tajua ehkä kysellä.
Sukusiitoksen haittapuolia on kapeneva perimä, lisääntyvät riskit, pienevät pentueet, autoimmuunisairaudet, lisääntymisvaikeudet.
Karvattomuus ja hampaattomuus kulkee käsikädessä. :0 Hampaat on heikot ja harvat.
Mielenkiintoisinta oli ulkomuototuomarin ja biologin osuus. Mistä rodut on lähteneet ja mihin on nyt tultu. Esimerkiksi saksanpaimenkoiran rotumääritelmä ei sano, että koiralla pitäisi olla rusakon rakenne. Pitäisi miettiä ohjaako kasvattaako tuomareiden kommenttien mukaisia, vain rotumääritelmän mukaisia verraten kantakoiriin ja käyttäen itsekritiikkiä. Tärkein olisi, että rotu vastaa käyttötarkoitustaan. Toki sitten esimerkiksi suomenpystykorvien rodunomaista työtä on vähenemään määrin, teeren haukkumista puusta (?) ja voisi laajentaa käyttöaluetta, ennen niillä onkin ollut muitakin töitä.
Omia kommentteja:
Jonkin aikaa mietittyä totesin, että kiinnostaisihan tämä kurssi kyllä ja kun päivätkin oli järjestettävissä. 5 vuotta on aikaa miettiä nyt kennelnimeä ja onpahan sitten valmiina, jos tulisi suunnitelmia. Ja koiraharrastusvuosia takana 14 vuotta.
Rodut voi arvata koirista, mutta tollereihin löytyy myös rakkausrotuun. Vaikka muitakin kiinnostavia rotuja löytyy ja varmaan joskus eksyy joukkoon. Joka vuosi oppii uutta sekä saanut omistaa ja harrastaa monentyylisen koiran kanssa. Nähnyt kahden tyyppistä rodun edustajaa. Ja mikä parasta ehtii vielä näkemään monia. Kokemusta on tarvinnutkin ja oppia eri lajeja. Vielä on odottamassa iso kirja koiran rakenteesta ja liikkeistä.
Alkuun itselle nartun pitäminen oli vähän mörkö, ajattelin että mahdolliset tipat lattialla yms ällöttäisi. Onneksi Gava on aika helppo ja pitää pöksyjä. Ainut huono puoli on juoksujen takia mahdolliset tauot 6kk välein (agilityssa ei haittaa, mutta muissa lajeissa kisaamista), mutta onneksi toisella koiralla voi olla pidempikin juoksuväli.
Varmaan kaikille jännä tilanne ensikertalaisena, oli Gavan synnytys h-hetki tuli vähän yllättäen yöllä (oli puhe että pennut saattaa tulla vähän myöhemminkin) ja kaikki oli vielä vähän vaiheessa pentulaatikosta lähtien. Onneksi sain soitella hyvälle kaverille, joka myös heräsi puheluun. Yöllä herättyä alkoi paniikki hiipiä ja piti mennä ihan lattialle istumaan, kun alkoi pyörryttää. Poikaystävä heräsi ja laitettiin laatikko kuntoon. Toinen pennuista ehti syntyä ennen kaverin saapumista ja toisen aikaan oli apukäsiä mukana. Gavalla kaikki sujui helposti ja hoiti itse putsauksen. Ekaa pentua sai vain pyyhkeellä hieroa alkuun. Hermostutti vähän ennakkoon synnytys ja sitten taas pentujen kanssa hätäilin vinkumisesta, mutta kaikki oli ihan normaalia.
Pyri käyttämään keskivertoa parempia koiria ja tee yhdistelmiä, mistä itse voisit ottaa pennun. Tärkeätä ylläpitää laajaa geenipoolia. Kukaan ei voi tehdä yksinään, tehdä yhteistyötä ja hankkia tietoa.
Ennen pentuetta:
Useilla roduilla on käytössä PEVISA (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma), yhdistelmän on silloin oltava sen mukainen ja rotuyhdistyksellä voi olla myös omia suosituksia.
Pentue, joka vastaa vaatimuksia voidaan rekisteröidä. Kasvattajan on oltava rotuyhdistyksen jäsen. Uroksen kanssa täytetään astutussopimus.
(Huomattakoon, että FIX-rekisteri ei ole sama asia, se kerää vain omistajien tietoja ja sekarotuisen omistajakin voi lisätä itsensä sinne. Kennelliiton rekisteröinti sisältää kaikki tiedot koirasta ja sen suvusta sekä yhdistelmän täytyy olla vaatimuksien mukainen. )
Pentueen aikaan:
- rekisteröitävä max 4kk iässä- tunnistusmerkitään, usein mikrosirulla
- emän loishäätö
Eläinlääkäri suorittaa tarkastuksen, joka on samanlainen mitä normaalistikin rokotuskäynneillä.
Yleensä pennunottajat käyvät katsomassa pentuja kerran aiemmin luovutusta, joka on aikaisintaan 7vk iässä. Pentuja voi käydä yleensä katsomassa 4-5vk iästä lähtien, sovitaan kasvattajan kanssa. Varausmaksu on myyjän lupauspennusta, ostajan peruessa sitä ei ole pakko palauttaa. Pentujen pitäisi kasvaa asuintiloissa ja on myös jo tärkeätä sosialistamisaikaa. Jos emä on arka tai agressiivinen se on periytyvää ja on jo esimerkkinä pennuille. Pentujen pitäisi tottua esim. imuriin, lapsiin, muita koiria, päästä autoilemaan jo kasvattajan luona ja niitä olisi käsiteltävä päivittäin sekä pennun katsojat on vain hyvästä. Muistaen vain hygienian, käsienpesu ennen.
Pentu on Suomen lainsäädännön mukaan esine eli ajattele sitä esim. kahvinkeittimenä. Kennelliiton lomake täytetään luovutuspäivänä, yleensä käteismaksu tai tilille kuitilla todistaen. Kasvattaja saa päättää pentujen hinnan. Jos pennulla on jokin vika, hinta on alhaisempi. Jos pennulle todetaan vika, mistä ei ole ollut tietoa ja voidaan laskea perinnölliseksi voi pennunomistaja vaatia korvauksia. Sen takia kasvattajan pitäisi käydä läpi suvunsairaudet, mitkä on rodun mahdollisia sairauksia niin tällöin pennunottaja on tietoinen riskeistä. Kasvattajan kuuluu antaa myös pentuopas. Kasvattaja ei saa salailla vikoja.
Kotimatkalla ja uudessa kodissa: Pennun ottajan on tehtävä omistajailmoitus, lomakkeen siitä saa mukaan.
Mahdollisesti rekisteripaperitkin ehtii mukaan, joskus ne on lähetetty myös perästä. Pentue voi kuitenkin näkyä Kennelliiton jalostustietojärjestelmässä aiemmin eli KoiraNetissä, ainakin vanhempien virallisen nimen avulla. Samoin rekisteröidyt vanhemmat ja niiden terveystulokset yms löytyvät sieltä. (Pyydä kasvattajalta todiste, jos ilmoitettuja tietoja ei löydy KoiraNetistä, voit myös aina kysyä rotuyhdistyksen neuvojilta apua. Nykyiset säännöt kuitenkin kieltävät sen, ettei kennelneuvoja saisi sanoa että "mieti vielä kerran" tai en ottaisi sieltä, muilta rodunharrastajilta voi saada myös neuvoja. )
Aktiivinen kasvattaja kuulee mielellään kuulumisia pennuista ja kyselee ajanpuutteissa perään. Jos uudet omistajat sallivat voi antaa yhteystiedot, että voivat pitää yhteyttä sisaruksiin. Voi olla myös, että kaikille kasvateille on esim suljettu Facebook ryhmä. Kasvattajalta voi kysyä myös apua askarruttaviin asioihin.
Osa kasvattajista toivoo joitakin tuloksia hankittavan koiralle. Rodusta riippuen rodunomainen koe kertoo, että tavoitteessa on onnistuttu. Lisäksi on paljon muita lajeja.
Koiran terveyden tutkimista toivotaan esimerkiksi luustokuvin (myös silmät, polvet tms). Jolloin saadaan jalostuksellisesti tärkeää tietoa vaikkei omalle koiralle pentuja tulisikaan tai arkielämä vaatisi tuloksia. Vaikkei suosittelisi se on rodun etu. Joskus voi myös tulla ilmi jotakin, mikä ei näkyisi muuten ja osaa reagoida jo ajoissa.
Olisi suositeltavaa tutkia aiempia pentuja ennen uutta pentuetta, ei ole hyväksytty selitys "en tiennyt" esimerkiksi jos myöhemmin tulee ilmi periytyvä sairaus. Periytyvän sairauden omaavia koiria ei pitäisi käyttää jalostukseen.
 |
| Novascotiannoutajan rotumääritelmää ja kokeilu piirtää luiden paikat. Lanneosa: Vahva ja lihaksikas. Rintakehä: Syvä, kyynärpäihin ulottuva (saisi olla syvyyttä lisää?). Kylkiluut kaarevat. Runko ei saa olla tynnyrimäinen eikä litteä. Karvapeite voi olla selän päällä hieman laineikas mutta on muuten suora. Kaulassa karva voi muodostaa pitkiä, avoimia laineita etenkin talvella. Hapsut ovat pehmeät kaulassa sekä korvien ja reisien takana. Eturaajoissa on kohtuullisesti hapsuja. Silmät etäällä toisistaan, mantelinmuotoiset ja keskikokoiset. |
 |
| Vähän viistosta, tästä kulmasta valkoinen merkki ylittää ranteen. Vatsaviiva näyttää myös korkealta (kuuluu olla kohtuullisesti nouseva). Selkä lyhyt ja suora, tässä näyttää lyhyemmältä. Eturaajat: Yhdensuuntaiset, suorat ja vahvaluustoiset. Lavat: Lihaksikkaat, lapaluut viistot ja tiiviit niin, että selvästi erottuva säkä liittyy kauniisti lyhyeen selkään. Lapaluu ja olkavarsi suunnilleen yhtä pitkät. Kyynärpäät: Tiiviit, eivät ulos eivätkä sisään kiertyvät. Liikkuvat suoraan rungon myötäisesti. Reidet: Hyvin lihaksikkaat. Polvet: Hyvä polvikulmaus. Kintereet: Matalat, eivät käänny sisään- eivätkä ulospäin. Ei kannuksia. |
Tärkeintä sosialistamisaikaa on 5-12 viikkoa. 8 viikkoon asti pentu on herkkä huonoille kokemuksille, toki myös ensimmäisen 6kk ja jotkut aikuiseksi asti. Pentuesisarukset ja emä opettaa myös pennulle, että liian kova pureminen sattuu. Rokotettuja kilttejä koiria kannattaa antaa tavata (ei nyt sellaista, joka on ollut juuri isoissa tapahtumissa) jo ennen ensimmäistä rokotusta tai tavata muita pentuja. Viedä pentua eri paikkoihin sosialistumaan.
Luonteella on iso merkitys, omistajalla on siihen pienempi osuus kuin perimällä (toki koulutuksella on merkitystä, mutta onko oikein että koira käyttäytyy vain käskyn alla?). Tai sitten kasvattaja osaa katsoa, minkälainen pentu tarvitsee minkä verran kokemusta. Rohkea ja hyvä hermoinen tavoitteena. Käyttäytymishäiriöt on lisääntyneet (mm. ylivilkkaus, arkuus, eroahdistus). Luonnetesti mittaa vain rohkeutta ja arkuutta. Koira on eniten arjessa verrattuna, mitä se on kilpailuissa.
Narttukoirilla juoksuaika vaihtelee n. 6-10kk välein. Yleensä, kun näkyvä vuoto loppuu on koiralla niin sanotut tärppipäivät n.8-13vrk, jolloin vahinkopennut on mahdolliset. Kannattaa siis 3vk ajan olla tarkkana ja urokset erillään.
Pennulla luut on auki n. 15kk asti (pienet koirat kehittyy nopeammin).
LIIKKEET:
roduilla on omat liiketyyppinsä esimerkiksi
- ravaaja, jolla selkä on hieman pidempi, selän keskikohta ja jalat muodostaa kolmion. Askeleen ei tarvitse nousta paljoa kolmiota ylemmäs, se on huono taas rakenteelle. Koiralta löytyy usein kulmauksia. Pystyy liikkumaan pitkiä matkoja. Askel lähellä maata, raajojen yhdensuuntainen liike. Kintereet suorat ja yhdensuuntaiset (ei vino tai käyrä).
Kuitenkin neliönrakenteinen koira ei voi liikkua samalla tavalla (lyhyt selkä ja suorat kulmaukset).
- laukkaaja: vinttikoirat esimerkiksi, avoimemmat kulmaukset, koiramaailman gepardi täydessä vauhdissa.
- voimatyyppi: liikkeiden kuuluisi olla myös eteenpäin vievät!
Rakenne ja tyyppi kuuluu yhteen, muoti-ilmiöt vaikuttaa myös hetkellisesti näihin.
 |
| Kolmion sisään mahtuen (ei tarvitse olla korkempi askel), yhdensuuntaisuus. Liikkeet Liikkeissä yhdistyy voima, jäntevyys ja eloisuus. Etuaskel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas. Käpälät eivät saa kääntyä sisään- eivätkä ulospäin, ja raajat liikkuvat yhdensuuntaisesti. Vauhdin lisääntyessä raajat siirtyvät samalle linjalle (yksijälkisyys) ylälinjan pysyessä vakaana. |
Ongelmia liikkeissä: töpöttävä askel, ylikulmautunut tai alle, etuosan rakenne ei tasapainossa (liikkuu vinossa). Aina rodulle tyypillisiä liikkeitä ei tunnisteta! Kaikille koirille ei kuulu lennokas askel.
JALOSTUKSEEN = parempaan tulokseen?
Kasvattaja tarkastelee työtään jälkeläisiä arvioimalla, joskus seuraukset näkyy vasta toisessa sukupolvessa. Onko kasvatit kivanluonteisia ja rotumääritelmän mukaisia? Kaikki voi verrata rotumääritelmän koiraan. Itsekritiikki on kaikkein tärkein. Ei se, mitä tuomari on sanonut.
Pienillä yhdellä tai kahdella kädellä nostettavilla koirilla yksi perinnöllinen sairaus on polvilumpion luiskahtaminen paikoiltaan, se ei voi tapahtua vain trauman seurauksena vaan sairaus on ollut oireettomana jo aiemminkin. Näitä ei pidä käyttää jalostukseen, koska on periytyvää.
Koiran pitäisi kyetä synnyttämään normaalisti ja uroksen astumaan, että kannattaa käyttää jalostukseen uudelleen. Koira on lajina helposti tiinehtyvä.
Uroksien löytäminen voi olla vaikeata, kun nykyään yhä enemmän kastroidaan uroksia myös nuorempana ja myös ilman syytä. Eihän ihan nuoresta tiedäkään tai tajua ehkä kysellä.
Sukusiitoksen haittapuolia on kapeneva perimä, lisääntyvät riskit, pienevät pentueet, autoimmuunisairaudet, lisääntymisvaikeudet.
Karvattomuus ja hampaattomuus kulkee käsikädessä. :0 Hampaat on heikot ja harvat.
Mielenkiintoisinta oli ulkomuototuomarin ja biologin osuus. Mistä rodut on lähteneet ja mihin on nyt tultu. Esimerkiksi saksanpaimenkoiran rotumääritelmä ei sano, että koiralla pitäisi olla rusakon rakenne. Pitäisi miettiä ohjaako kasvattaako tuomareiden kommenttien mukaisia, vain rotumääritelmän mukaisia verraten kantakoiriin ja käyttäen itsekritiikkiä. Tärkein olisi, että rotu vastaa käyttötarkoitustaan. Toki sitten esimerkiksi suomenpystykorvien rodunomaista työtä on vähenemään määrin, teeren haukkumista puusta (?) ja voisi laajentaa käyttöaluetta, ennen niillä onkin ollut muitakin töitä.
Omia kommentteja:
Jonkin aikaa mietittyä totesin, että kiinnostaisihan tämä kurssi kyllä ja kun päivätkin oli järjestettävissä. 5 vuotta on aikaa miettiä nyt kennelnimeä ja onpahan sitten valmiina, jos tulisi suunnitelmia. Ja koiraharrastusvuosia takana 14 vuotta.
Rodut voi arvata koirista, mutta tollereihin löytyy myös rakkausrotuun. Vaikka muitakin kiinnostavia rotuja löytyy ja varmaan joskus eksyy joukkoon. Joka vuosi oppii uutta sekä saanut omistaa ja harrastaa monentyylisen koiran kanssa. Nähnyt kahden tyyppistä rodun edustajaa. Ja mikä parasta ehtii vielä näkemään monia. Kokemusta on tarvinnutkin ja oppia eri lajeja. Vielä on odottamassa iso kirja koiran rakenteesta ja liikkeistä.
Alkuun itselle nartun pitäminen oli vähän mörkö, ajattelin että mahdolliset tipat lattialla yms ällöttäisi. Onneksi Gava on aika helppo ja pitää pöksyjä. Ainut huono puoli on juoksujen takia mahdolliset tauot 6kk välein (agilityssa ei haittaa, mutta muissa lajeissa kisaamista), mutta onneksi toisella koiralla voi olla pidempikin juoksuväli.
Varmaan kaikille jännä tilanne ensikertalaisena, oli Gavan synnytys h-hetki tuli vähän yllättäen yöllä (oli puhe että pennut saattaa tulla vähän myöhemminkin) ja kaikki oli vielä vähän vaiheessa pentulaatikosta lähtien. Onneksi sain soitella hyvälle kaverille, joka myös heräsi puheluun. Yöllä herättyä alkoi paniikki hiipiä ja piti mennä ihan lattialle istumaan, kun alkoi pyörryttää. Poikaystävä heräsi ja laitettiin laatikko kuntoon. Toinen pennuista ehti syntyä ennen kaverin saapumista ja toisen aikaan oli apukäsiä mukana. Gavalla kaikki sujui helposti ja hoiti itse putsauksen. Ekaa pentua sai vain pyyhkeellä hieroa alkuun. Hermostutti vähän ennakkoon synnytys ja sitten taas pentujen kanssa hätäilin vinkumisesta, mutta kaikki oli ihan normaalia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!