Matkusteltiin taas Shantin ja Maaritin kanssa Turkuun sunnuntai aamupäivänä. Keli oli paljon parempi siellä, kuin Espoon sateissa. Ratapiirros vaikutti ensin tosi vaikealta, mutta siihen sai selkyyttä viimeistään kun käytiin rataa läpi.
Radan alku oli hankala, koiran piti ohittaa metrin etäisyydellä olevat 3 väärää putken suuta. Juoni olikin kutsua koira paikallaan selkä koiraan päin, oikean putken suun suuntaan. Ruutilla tämä oli erityisen tarkkaa, muuten se suhahti ekaan putken suuhun. Päästiin neljä putkea ja piti ohjata hyppy puomin toiselta puolelta, ekalla kertaa oli ajoitus pielessä.
Persjätöt on mulle hankalia ja seuraavassa kohdassa olisi pitänyt tehdä niitä 2. Loppujen lopuksi ei se niin vaikeata ole kun tekee sen tarpeeksi ajoissa. Kun koira on ponnistaa pitäisi olla jo ohjauskäden vaihtunut! Tässä tilanteessa mun sijaintiin nähden persjättö piti tehdä kun koira oli n. 3m esteelle. Alkuun en saanut myöhästymällä ruutia kääntymään oikein seuraavassa hyppykuviossa tai kuvion pakkovalssin jälkeen tuli rima alas. Sain kerran tämän pätkän sujumaan niin hienosti, että Jaakko oli oikein otettu! Täytyy latailla videot ja laittaa se näytille. Muistaakseni jätin käskyt pois ja keskityin vain ohjaamaan.
Seuraava pätkä lähdettiin pakkovalssin hypyltä ja siinä oli valssilla vienti putkeen. Tässä tuli korkeammalla rimalla varsinkin ilmi, miten tarkkaa se ohjaus on! Valssin pitää olla valmis ja paikallaan kun koira on rimalla. Lisäksi pää EI saa kääntyä riman kohdalla. Mielellään rintamasuunta myös seuraavalle esteelle. Olipa yllättävän vaikeeta! mutta kun tajusin, että se rima tulee yleensä mun katseesta saatiin sujumaan.
Putkesta tultua leijeröitiin yksi hyppy ja otettiin koira käteen hypyn ohi ja päästettiin kepeille. En uskaltanut eka leijeröidä, mutta ei siinä mitään ongelma ollutkaan koska kerkesin paikalleen odottamaan. Mutta on ajateltava, että ensin palkkaan koiran, kuten oikeasti tekisit. Sitten käsi aukeaa ja avaa reitin kepeille. Rauhallisesti. Kepeillä menin vähän sivuttaisetäisyyttä ja Ruu lähti pois kepeiltä, kun liikuin oikein sujui.
Ei keretty paljoa tekemään, mutta tuli taas huomattua miten pirun tarkkaa se ohjaus on, varsinkin tällaisella ahtaalla radalla, joka on täynnä houkuttelevia vääriä esteitä.
- Olennaisinta oli tajuta, alussa oma rintamasuunta ja odottaa, että koira tulee ansojen ohi -> nytkähdys voi viedä sen väärään putkeen.
- rauhallisuus!! mieluiten keskity ohjaukseen ja oikeaan ajoitukseen kuin keskittyisit käskyihin. Kuten Miia on kauan sitten sanonut, käskyt on tärkeimpiä haltuunotuissa yms missä niitä todella tarvitsee. Ei liian nopeita liikkeitä, sulavuus.
- valssissa oikea ajoitus, koiran voi lähettää putkeen kauempaa. Kun koira rimalla työrauha! Ei vilkaisua muualle.
- haltuunotossa, ajattele kaksi vaiheisesti "palkkaan koiran" ja sen jälkeen ohjaan kepeille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!