Novascotiannoutaja vs bordercollie

Novascotiannoutaja vs bordercollie

- bordercollie käyttää enemmän silmää ja huomaa helpommin liikkeen (saalisvietti) jo kaukaa vs noutaja monesti keskittyy nuuskimaan (riistavietti), tämän huomannut arjessa riistan kanssa tai tokossa irtoamisliikkeet bortsulle helpompia

- aktiivisuustaso on molemmilla roduilla aika korkea ja ovat vilkkaita. Paimenista colliet on perusluonteeltaan vähän rauhallisempia ja noutajista taas kultaisetnoutajat tai näyttelylinjaiset labbikset (ehkä työlinjaisillakin enemmän malttia). Nauttivat työnteosta, nenänkäytöstä tai että saa purkaa energiaa lenkkeilemällä, juoksemalla jne. Molemmat saa aika helposti pallohulluiksi heittelemällä sitä peräjälkeen. Tollereiden kanssa saa olla vedenäärellä tarkkana, mielummin niin että saavat omaan tahtiin uida, koska vesi on omanaan jo niin kivaa. Moni kiihtyy liikaa jos oletusarvona on jatkuva lelun heittely lisäksi. 

- äänenkäyttö, molemmat haukkuneet ovikelloa, mutta ei turhan räksystä. Korkeassa vireessä molemmilla roduilla voi tulla vinkumista tai haukkumista, bortsuissa ei niin usein kaikissa. Mutta tollereilla vinkuminen tai piippaaminen on aika yleistä, mutta on myös koiria jotka ei sitä tee. Mutta myös saksanpaimenkoirat on aika herkkiä haukkumaan tai vinkumaan. Tollereissa on osalla myös toller screaming:iä eli kiljumista, vire nousee liikaa ja koira alkaa kiljua (ei toivottavaa). Omista koirista Ruutilla oli ääntelyn kanssa ongelmia (haukkuminen ja yksittäinen piip), Nova alkoi nomessa piipata taippareiden jälkeen (ääntelyyn ei kokematon ohjaaja osannut kiinnittää huomiota). Tofulla arjessa tulee ääntä ja koiraohituksissa nuorempana oli lähellä kiljumista, mutta äänenkäyttöä on saatu vähemmäksi. Ensimmäinen tolleri Rasmus lähinnä haukkui joskus. Rauhoittuminen pitää myös muistaa opettaa ja olla johdonmukainen kouluttamisessa. Yhä enemmän kiinnitetään huomiota vire- ja mielentilaan.

- molemmat tarvitsee peruskoulutusta eikä mielellään vain kotikoiraksi. Ellei ole tosi rauhallinen yksilö tai arki on muuten aktiivista. Kaikille on saanut opettaa hihnakävelyä ja koirien ohituksia, joidenkin kanssa niitä saa ylläpitää jatkuvasti. 

- vapaana pitäessä molemmilla roduilla joillakin on kovempi riistavietti. Siihen merkitsee varmasti se, kuinka on alusta pitäen saanut opetettua esim jänisten kohtaamiset. Molemmissa roduissa on sellaisia, jotka on häipynyt riistan perään pidemmäksikin aikaa. Omille koirille on kaikille saanut jo pentuna opetettua, että ehdoton ei on lähteä perään ja niistä on luovuttava. Paljon toistoja saanut myös hihnassa pelottomien rusakoiden kanssa nuoresta lähtien (käytännössä luoksetulon vahvistamista). Ruutilla oli tapana sännätä vähän matkaa haukkumaan ja sitten palasi (joskus taluttajan huomaamatta fleksissä nykäisten). Gava suhtautui maanisesti kuin lampaisiin, mutta oppi äkkiä että pitää tulla sivulle/luokse (hihnassa) ja nykyään vain seisoo ja katsoo (auttoi myös, kun alkoi toimia lampailla). Tofu kokeillut muutamasti lähteä perään, mutta monesti ehdin ensin ottamaan kiinni (luoksetulo tai istumaan käskien) ja palkkaamaan luopumista.  

 

ALKUPERÄ ja ulkonäkö ja karvanlähtö

- noutajat on jalostettu alunperin metsälle ja kuulemaan ampumista ja kovia ääniä vs bordercollien pitäisi kuunnella pillitystä 100-300m päästäkin lampailla eli olla herkempi äänikomennoille ja eleille. Bordercollieissa sanotaankin, että osa on signaaliherkkiä. Siitä on hyötyä työssä ja harrastuksissa, mutta joskus se voi näkyä kaupungin arjessa että koira reagoi koviin ääniin tai ottaa stressiä kaikista ärsykkeistä. 

Eroa myös siinä, että bortsuja on kasvatettu pidempään työkoiriksi ja rotu on jakautunut tätä silmällä pitäen. Tollerit ei ole jakautuneet ja rotuna se on uudempi vs labradorinnoutaja tai kultainennoutaja. Tollerit havaittiin Kanadassa 1860- luvulla, ensimmäiset rekisteröitiin Kanadassa 1945 ja FCI hyväksyi rodun 1982 ja ensimmäiset tulivat Suomeen v.1985. Labradorit havaittiin 1700-1800 luvulla, Englannin kennelliitto hyväksyi rodun vasta 1903. Nykyinen labbiskanta saanut alkunsa 1950- luvulla tuoduista koirista. Tollereissa on näyttelyissä, että koepuolella pärjääviä. Mutta niin on näyttelylinjaisiakin bortsuja, jotka on hyviä molemmissa, mutta harvemmin ne ovat paimennuksessa yhtä taitavia kuin paimenlinjaiset. 

Novascotiannoutaja on alunperin ollut koira, joka on houkutellut sorsia kettumaisella liikkeellään noutaessaan ja kun sorsat on houkuteltu paikalle, koiran pitää odotella hiljaa piilossa, josta metsästäjä voi ampua noudettavaa vedestä tai maasta. Tollerikasvattajilla hyvillä sellaisilla on toive, että suorittaisi rodunomaisen taipumuskokeen joka auttaa jalostusvalintojen tekemisessä.  Toki joskus saa todeta, ettei taipumuksia löydy riittävästi ja koira nauttii enemmän muusta tekemisestä. :) Uutta harrastajaa voi alkuun kauhistuttaa ajatus lintujen kanssa harjoittelusta, mutta kaikkea sitä on tullut tehtyä koirien vuoksi. Ja kohta huomaa, että on ehkä hurahtanut. Tutkimuksista tollerien perimästä on löytynyt kaukaa myös collieta, shelttiä tai bc:tä sama silmäsairaus CEA geenitestataan molemmilta roduilta.

Karvanlähtöä on noutajilla ehkä yleisesti enemmän. Pitkäkarvaisella bordercolliella välillä lähti vain harjatessa tai kerääntyi kotona nurkkiin. Lyhytkarvaisella nartulla aiemmin tiputti hirveästi karvaa juoksujen aikoihin niin, että karvaa karisi kaikkialle ja jäi osaan tekstiileistä kiinni "piikikkäänä". Tollerin karva näkyy mustasta. :D Nartuilla yleensäkin karvanvaihto on enemmän juoksuja ennen. Uroksilla voi olla vuoden ajan mukaan tai vähän kokoajan. 

Nartun sterkatessa siitä lähtee vähän kokoajan lyhyttä karvaa vs pitkäkarvaisen uroksen sterkkauksen jälkeen karva ei kauhean hyvin irronnut, vasta pesu shampoo+hoitoaine+ harjaus+föönaus. Jos ei tykkää irtokarvasta niin sitä lähtee tollerista ja lyhytkarvaisesta bortsusta. Trimmattava rotu, jolla ei ole pohjavillaa, niistä ei lähde karvaa mutta saa olla trimmaamassa. Tolleria tarvitsee harjata silloin, kun tuntuu että joka paikassa on karvaa (karvanlähtö) tai kun muistaa. Korvakarvoja ja tassukarvoja voi joutua molemmilta harventamaan tai siistimään, riippuu vähän yksilöstä. Tolleri ja bc tarvitsee pestä enemmän silloin, kun muistaa tai tuntuu että koira on haiseva tai turkki ei tunnu niin puhtaalta tai koira likaa pedin kankaan nopeasti (ollaan aika laiskoja tassujen suihkuttelijoita, enemmän pyyhitään kuivaksi ellei jalat ole ihan ravassa). 

Lyhytkarvainen bc kuivaa nopeasti ja kuraakaan ei, hirveästi tule ainakaan prinsessalta joka kiertää likaisimmat paikat. Lyhytkarvainen bc tarvitsee sitten kylmällä enemmän vaatetta ja palelee herkemmin (pohjavilloissakin on eroja). 

SOSIAALISUUS ja SAALISVIETTI

Molempien rotujen sosiaalisuus ihmisiä kohtaan on aika samaa. Ehkä tollereissa on muutamia arkojakin, joka ei ole toivottavaa. Tollerien rotumääritelmän mukaan ovat välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan. Muihin noutajiin verrattuna osa suhtautuu neutraalisti, Nova taas rakastaa kaikkein rapsutuksia. Bortsuista osa tajuaa hyödyntää ilmaiset rapsutukset ja osa tykkää läheisempien huomiosta. Harvempi arastelee. Tollereissa on kyllä yksittäisiä arkoja nähnyt, mutta se ei ole toivottua ja arkuus on periytyvää.

Muita koiria kohtaan noutajat on usein sosiaalisempia. Bortsuissakin on sosiaalisia ja osa haluaa omaa tilaa, jonka toinen bordercollie osaa ainakin toteuttaa. Bordercolliet onkin välillä "roturasisteja". Löytyy myös remmiräyhääjiä tai uroksia, jotka ei tule vieraiden kanssa toimeen. Molemmissa roduissa nartut tulee toimeen ehkä paremmin eri porukoissa. Uroksilla voi olla jäykistelyä tai sitten vain tuttujen kanssa. Harvemmassa on ne kaikkien kaverit. Kumpikaan rotu ei olekaan mikään koirapuistokoira vs seurakoirat. Paimenkoira voi yrittää paimentaa kohteita tai sitten ei esim autoja, pyöriä. 

PARASTA ja heikkouksia

Noutajat on monesti oman omistajan uskollisia ystäviä. Bc on lahjottavissa muidenkin mukaan tai tekee myös työntakia. Bc on tosikompi töitä tehdessään, joka on hyväkin asia. Tollerilla on huumoriakin mukana ja tekee iloisesti. Bortsu taas ihannetapauksessa on mielenjatke joka tottelee pienestä kehotuksesta, jopa kuiskauksesta. Agilityssa tolleri ei irtoa aina yhtä hyvin tai sitä saa opettaa enemmän, kun taas käännökset on vahvuus ja bc:llä taas toisinpäin. Agilityssa varsinkin työlinjainen bordercollie on nopea ja ketterä.

Gavassa parasta on, että se ottaa autossa rennosti, voi odottaa vapaana agikentän laidalla ja sitten tekee taas hommia täysillä. Ruutin kanssa ei toivoakaan ja Novallakin pitää olla rauhallista tekemistä, että malttaa pysyä tai sitten tulee ääntä jos ei pääse. Tofun odottamista on rakennettu vähitellen korokkeilla ja maassa, osaa paremmin rauhoittua odottamaan vaikka toinen tekisi noutoja. Ruuti äänteli tehdessään, mutta teki töitä hyvällä palkalla kuinka pitkään. Nova tollerillakin on iso työmoraali ja intoa töihin. 

Gava bc:llä saanut rakentaa motivaation eri lajeihin, paitsi lampailla se luonnostaan. Gava bc ja Nova tolleri suorittanut rodunomaisen kokeen hyväksytysti. Molemmilla se vaaditaan muotovalion arvoon, mutta bordercolliella kelpaa myös palveluskoirakokeen tulos. Rasmus ensimmäinen tolleri ei ollut ihan ulkomuodoltaan ihanteellisin, eikä alaikäisenä tullut suoritettua taipumuskoetta vaikka kokeiltiin siihen liittyviä. Silti sillä oli hieno työmoraali ja yritti aina parhaansa, ei äännellyt ja keskittyi hyvin. Ruuti bc:llä oli resurssiagressiivisuutta eli vahti omaa ruokaa ja leluja. Osalla on terävyyttä tai saattavat reagoida yllättävään haukkuen ennen kuin ajattelevat. Resurssien vartiointi tai terävyys on ehkä joillakin bortsuilla yleisempää kuin tollereilla. 

RODUNOMAISTA HARJOITTELUA: 

Gava harjoitteli paimennusta rauhallisempaan tahtiin 4-vuotiaaksi kunnes suoritti paimennuskokeen hyväksytysti. Ruutilla se ei olisi onnistunut, Ruuti keskittyi syömään vain kakkaa tai ryntäsi haukkuen kohti lampaita (kuten teki jänisten ja varisten kanssa). 

Nova suoritti noutajien taipumuskokeen 2v iässä, muut suorittaa 1-5v välillä usein, osa vaatii monia yrityksiä. Tofun kanssa laji on vaatinut aikaa ja "temppujakin", katsotaan onnistuisiko yli 4v:nä. Monelle tollerille saa opettaa enemmän perustaitoja noutajapuolella vs mitä esim labbiksille, joita on jalostettu pitempään noutamiseen. Toisen noutajarodun kanssa voi olla riistan noudot "helpompia", koonkin puolesta ja labbikset ei piippaa yhtä helposti, enemmän tärisevät tai juoksevat enemmän, jolla purkavat kierroksia. Toinen noutajarotu voi olla myös suoraviivaisempi vs tollerien kanssa pitää joskus miettiä, kuinka motivaatio pysyy hyvänä tai sitten, miten kierroksia saa alaspäin. Toinen noutajarodun kantaminen on jalostettu pidemmälle ja se kantaa riistaa hyvällä otteella ja haluaa tuoda ohjaajalle (ehkä tässä voi olla eroja?). Omista koirista esim Nova halusi enemmän omia riistaa ja viedä sen muualle, kun Tofulla ei ole ollut tarvetta omia noudettavia asioita ja tuonut mielellään omistajalle. Tollerin kouluttaminen vaatii kärsivällisyyttä ja noutajalajeissa sen kanssa pienetkin saavutukset on suuria. Mutta samalla saa tärkeää tietoa kasvattajille koiran taipumuksista! 

MONITOIMISIA HARRASTUKSIIN

Rodut on monitoimikoiria. Pystyy harrastamaan montaa lajia, mutta eteneminen lajista riippuen on sitten ohjaajasta, kyseisestä koirasta ja lahjoista kiinni. Tolleri pärjää hyvin mm. mejässä (jälki), tokossa, rallyssa, näyttelyissä (kaikista valioita). Ja jos tulosvarmuutta lasketaan tai suhteessa tuloksia kisaajien määrään niin agilityssakin ovat välillä tosi varmoja suorittajia (valioita myös). Harvempi tolleri pääsee agilityssa medeihin, mutta siellä on menestystäkin. Lisäksi pikkumaksit tuonut helpotusta. Tollereissa ei taida olla valioita pk-puolelta (koetuloksia kuitenkin) tai noutajalajeista vs bc/labbis, niissä pienempikin saavutus on hieno! Jos haluaa arvokisa/ylempien luokkien menestystä kannattaa ottaa siellä menestyneimmistä roduista. Voi olla myös että ei jaksa niin tavoitteellisesti kilpailla ja treenata. Bordercollien kanssa melkein oli pakko välillä treenata, kun se näkyi Ruutin kanssa, arjen käytöksenä. 

Molempia rotuja on myös noseworkissä, koiratanssissa, pelastuskoirapuolella. Ruotsissa tollereille on rodunomaisena lajina oma tollauskoe, johon se on jalostettu. Tollereita käytetään esim sorsa- ja kyyhkymetsällä. 

Bordercollieissa löytyy Suomesta kasvattaja/jia joilla on menestyksekkäimpiä koiria ja ohjaajia. Osa bortsuista kestää ehkä enemmän toistoja ja bordercollie ajattelee noutoa enemmän tehtäväketjuna. Kun noutajalle se noutaminen voi olla jo palkitsevaa/palkka. Yleisesti tollereista pienempänä rotuna kuulee, että joillakin on huonoja kokemuksia rodusta. Vs bordercollieta näkee paljon enemmän erilaisia tai sitten jää mieleen ne menestyksekkäimmät (mutta harva pääsee sinne asti). Itse tuntuu, että tollerien kanssa on enemmän saavutuksia, vaikka ajattelisi että olisi toisinpäin. 

Tollerien kanssa kannattaa myös varovaisesti aloittaa kimppatreenit, joissa on noutamista. Ensin täytyy tehdä rauhallisia asioita porukalla, omassa kuplassa ja osata luopua pienistä häiriöistä. Aluksi totuttaa siihen, että toinen voi juosta luoksetuloa, kentällä/pellolla/metsässä pysyy hallinnassa ja että toinen voi tehdä yksittäisen noudon ja itse keskittyy palkkailemaan omaa koiraa. Jotkut bortsuista kestää tokokentän häiriöt, osa ei kykene liiassa häiriössä nuorena treenaamaan vaan häiriöitä on tuotava vähitellen. Väärän viretilan oppimista on vaikea korjata!

TERVEYS

Tollereilla on julkaistu yhdistyksen sivulla autoimmuunisairauksien lista, joita esiintyy aina välillä. Autoimmuunisairauksia on myös muilla roduilla (paimenilla, labbiksilla, russeleilla, koikkereilla, villakoirilla, doodeleilla, vesikoirilla, pienpystykorvilla yms), jalostustietojärjestelmä eli Koiranet ei kerää näistä tietoa, mutta joillain roduilla on yhdistyksen puolesta. Rodun koko ei vaikuta sairauksen esiintyvyyteen, mutta monimuotoisuudella on merkitystä. Sairauksiin ei ole geenitestiä (vielä) eikä periytymistapaa kunnolla tunneta (osa geeneissä, osa ei). 

Luuston terveyttä saa katsoa ja geenitestejä on mm. tappijalkaisuuteen, silmiin ja muutamaan muuhun. Bortsuilla luuston terveys aika hyvää, muutamia poikkeuksia. Mutta olkanivelen kehityshäiriöt on yleistyneet bortsuilla eli OCD siitä löytyy myös yhdistyksen lista (samaa on labbiksilla). OCD näkyy nykyään koiranetissä, hyvä parannus viime vuosilta. Autoimmuunisairaudet ei näy koiranetissä (rehellinen kasvattaja kertoo kaikki suvun sairaudet, ei ole sukua täysin ilman sairauksia!). Bortsuilla on myös geenitestejä. Selkiä on alettu kuvata molemmissa roduissa, mutta se ei ole pakollista. Bc:llä on esiintyy vähän epilepsiaa, jota ei ole koiranetissä. Geenipoli on tollereilla pienempi, mutta molempia rotuja terveystutkitaan myös paljon. 

MUUTA

Luonteeseen on testejä, tollereilla nykyisin suositumpi on MH- luonnekuvaus, mutta myös luonnetestissä käy molemmat rodut. Luonnekuvaus ulkopuolisella antaa tärkeää tietoa omistajalle ja kasvattajalle koirasta uudessa ympäristössä ja testi on samanlainen kaikille koirille. Tollereilla on mh luonnekuvaukseen ihanneprofiili, josta voi verrata tulosta. Testi ei vaadi ohjaajalta tai koiralta mitään osaamista.

Molemmat on välillä onnettomuus alttiita vauhtinsa kanssa ja vakuutusyhtiöt muistavat näitä hinnoilla. Pääkaupunkiseudulla vakuutushinnat on myös korkeampia n. 300-400e/v kuin pienemmillä paikkakunnilla. On myös omistajia, joilla on molempia rotuja, harrastettava laji tai terveys voi myös vaikuttaa. 

Pennun ostohinta on aika samaa luokkaa n. 1200-1500e. (Rasmus nsn v. 2004 oli n.900e, Ruuti bc v.2008 oli n.1100e, Nova v.2015 n. 1200e, Tofu v.2020 n. 1300e, muissa roduissa hinnat voi olla myös 1500-2200e, sekarotuiset doodelit jopa 3000e). Heti pentua kysyessä ei saa ihan hyvää jos kysyy hintaa (ekassa viestissä tai näkemisessä), roturyhmissä on välillä kyselyitä rodun hinnoista niin niistä saa suuntaa antavia vastauksia. Sama värin kanssa, jos on erivärisiä esim bortsuissa, tärkeintä on luonne. 

Kannattaa käydä tutustumassa koiriin, haastatella omistajia ja kertoa kasvattajalle minkätakia olisi kiinnostunut rodusta ja mitä tulisi koiran kanssa tekemään. Loppujen lopuksi pentueen vanhemmilla on paljon merkitystä ja suvulla.

YHTEENVETONA 

Aktiiviharrastajalle sopii molemmat rodut. Bordercollien kanssa virta usein ei lopu ja ohjaaja voi testata minne asti rahkeet riittävät. Itse harjoittelin koirien kanssa paljon enemmän Ruutin ja Gavan kanssa nuorena vs mitä nyt Tofun kanssa, ajan priorisointia. Riippuu tosi paljon yksilöstä. Tolleri on parhaimmillaan mejässä, rally-tokossa ja näyttelyissä jos menestystä katsotaan. Paljon tollereita on myös agilityssa, mutta harvemmin arvokisoissa kärjessä. Bc agilityssa, tokossa, rallyssa. Yleensä molemmat tykkää maastolajeissa jäljestämisestä tai ihmisten etsimisestä. Eroina Bortsu voi paimentaa ja tolleri tehdä noutajalajeja. :D

Omat koirat- kotisivuilla. 

Postaus pohjautuu myös vain omiin kokemuksiini, näyttelylinjainen bordercollie, paimenlinjainen bordercollie ja 3 tolleria, jotka eri sukuisia. 

Juhannus 2016