Rakas Rasmus 11v!

Rasmus tänään 11-vuotta! (Ja itse, kun sain Rasmuksen 12-vuotiaana)

Rasmus on voinut hyvin. Lähinnä toista etujalkaa on välillä onnuttu (nivelrikkoa olkapäässä), mutta osteopaatilla haettiin helpotusta niskaan ja selkään. Alkuvuodesta löydettiin puolen vuoden anaalirauhasvaivojen syyt, jotka aiheuttikin anaaliadenooma hyvälaatuinen rauhaskasvain peräaukossa. Tähän hoitona oli kastrointi ja tulehdukseen sai antibiootteja. Sen jälkeen on jakseltukin hyvin, vaikka kastroinnin jälkeen lenkeillä ollut vähän laiskempi, kun ei samalla tapaa tyttöjen hajut kiinnosta.

Kisarintamalla vuoden alussa oli helmikuussa ennen rally-tokon virallistumista (1.5) alo:ssa kolmannet kisat, joista tuli hyväksytty, tuomarin suosikki ja epävirallinen RTK1. Seuraavaan kisaan ei kesällä päästykään ontumisen takia ja muuten kisoihin oli niin tunkua, että ei mahduttu mihin muutamaan yritin. Yhteen oltaisiin saatu paikka, mutta tulikin tärkeämpi meno.
Koiratanssissa korkattiin viralliset kisat. Kuukauden treeniä oli takana laiskasti tehtynä. Kisoihin harjoiteltiin välissä seuraus normaaliseuruun lisäksi. Tuloksena HTM:stä ALO-H ja ALO-T. Toinen kisoista oli aika lähellä pisteiltään kuman arvoista.

Treeneissä on riittänyt intoa, mihin Rasmus on päässyt aina välillä. Rally-tokossa ei ollut kuin yksittäisten asioiden treenaamista ennen kisoja ei niin haasteita. Koiratanssissa on saatu opetella uusia seurauspositioita. Tänä vuonna neljää lisää on harjoiteltu väli, edessä poikittain, oikean puolen seuruu ja kuono taaksepäin.
Välillä on hömppätokoillut ruutua, ohjattua ja kerran tunnaria, jonka teki oikein.
Treenatessa Rasmus tekee vauhdikkaasti, leikkii hyvin ja on ahneempi kastraation jälkeen. Se ei kyllästy, jaksaa napittaa vieressä "mitä sitten?". Se tekee mitä tahansa innoissaan eikä ota häiriötä. Tekeminen jo itsessään ja pelkät kehut jo palkitsee.

Joskus harmittaa, että tuli ottaneeksi Ruutin, Rasmuksen ollessa vasta 4v. Vaikka se olikin jo TVA ja maxi3 kisannut isommissakin kisoissa niin on muitakin lajeja mihin olisi voinut käyttää aikaa. Tosin niihin muihin lajeihin ei tainnut olla niin kova innostus ja jälkikisoihin oli niin vaikea päästä. Ja Rasmus varmasti, kun on koira once in the life time ja ainakin tollereista. Onneksi kuitenkin nyt voi ilahduttaa Rasmusta treeneillä ja samoin se on innoissaan kisoissa tekemässä. Rasmuksessa ei ole niin eroa ollaanko kisoissa vain treeneissä. Ainut kerran evl:ssä, kun alkoi olla liian tiheä kisaputki. Toisaalta agilityn kantilta Rasmus lopetti lajin 2010 ja Ruuti pääasiassa aloitti agilitykisauransa samana vuonna.