Wt koe talkoilua - noutajien damikoe

WT koe talkoilemassa Päijät-Hämeen Noutajakoirayhdistyksen ja Novascotiannoutajat ry:n wt mestaruuskokeessa vappuna 1.5. Ensimmäistä kertaa talkoilemassa wt kokeessa (noutajien working test dameilla), kokeessa oli kaikki luokat alo, avo ja voi. Tollereita alossa 5kpl ja voittajassa 2kpl. Kuvat. 

Tuomareina kokeessa toimi Pauliina Ahola, Janne Lähteenaro ja Pekka Tuomi. Kokeessa jokaiselle oli 5 rastia. Tuomareilla oli rasteillaan tasoluokille omat tehtävät. Yhdellä rastilla koirakot tekivät 2 kierrosta niin että tauko tuli väliin. Yhdessä kaksi eri tehtävää peräkkäin, alokkaassa koira kytkettiin hihnaan niiden välissä.

Kirjoittaja oli ensimmäistä kertaa talkoilemassa wt kokeessa (noutajien working test dameilla).

YLEISTÄ

Jokaiseen noutoon tuomari antoi luvan kilpailijan kisanumeron sanomalla, samoin kuin nomessa. En nähnyt yhtään varastamista, osa koirista hivuttautui vähän edelle mutta odotti kuitenkin suullista lupaa.

Tärkeätä oli saada palautukset käteen, alossa vielä katsottiin läpi sormien jos ohjaaja tiputti damin koiran huolimattomasta luovutuksesta. Huono palautus voi nollata tehtävän. En kiinnittänyt huomiota saiko koiralle muistuttaa käskyä ennen tuontia, mutta ainakin kädet sai olla valmiina tai kyykistyä poimimaan. 

Ennen hihnan pois ottamista sai sanoa "odota", sitten odoteltiin ilman käskyjä. Koiraa ei saa kehua odottaessa. Koira oli vapaana kaikki markkeeraukset ja ampumiset, tehtävän loppuun asti. Noutoon lähetyksessä osalla oli käsi apuna, osalla ei. Käsky vaihteli. Jos koira ei löytänyt damia pitkään etsittyään eikä ohjaaja saanut ohjattua damille niin tuomari sanoi, kun kutsua koiran pois ja tehtävästä tuli nolla.

Kahdella rastilla oli seurausta, jossa koiran piti malttaa luopua häiriöstä edessä ja pitää paikkansa. Kaikki damit oli vihreitä, myös markkeerauksissa eli koira ei löydä niin helposti silmillä. Muistettava myös harjoitella hyvin piilossa olevia dameja. Punaista koira ei myös erota yhtä hyvin.

Erona nome B- kokeeseen oli että nomessa on kaikki riistalla ja siellä ei saa ohjata yhtä paljon vaan odotetaan koiralta itsenäisyyttä. Nyt järvi/lampi oli jäässä, joten wt koe ei sisältänyt uintitehtäviä. Nomekokeessa nollan saatua koe päättyi siihen. Wt:ssä sai jatkaa seuraavaan tehtävään vaikka yksi tehtävä meni nollalle. 


AMPUMINEN ja ÄÄNTELY

Lähes kaikkiin noutoihin tuli ampuminen ja/tai lällärillä eli sorsapillillä "vaak vaak". Aina koira ei nähnyt kuitenkaan damin tippumista. Tai dami jo valmiina eli koiralle sokkonouto, koska ei ole nähnyt damin sijaintia. Ohjaajalle oli merkitty kreppinauhalla paikka tai ohjaajan ja koiran (mikäli koira näki) piti muistaa pudotuspaikka.

Jos koira äänteli odottamisessa esimerkiksi draivi "ajojahtia jäljittelevässä" tehtävässä, missä ammutaan ja heitellään dameja + sorsapilli niin tehtävä nollautui eikä päässyt tekemään. Mutta sai jatkaa seuraavalle rastille. Yhdeltä tuomarilta saattoi ekassa saada varoituksen ja jos toisessa tehtävässä äänteli edelleen niin sitten nollasi kyseisen. Tämä toisaalta myös nopeutti koetta.

Kolmella rastilla oli ajojahdin tyylistä kuumentavaa draivi tai seurauksen yhteydessä markkeerauksia. Koiralle tärkeimpänä on osata luopua heitoista ja odottaa myös että muut tekee noutoja. Tai odottaa rauhallisesti lupaa lähteä noutamaan. Kaikissa kokeissa alossa ei ole ollut draivi ajojahtia. 

OHJAUKSET

Koiraa sai ohjata tarvittaessa. Yleisin ohjaus oli pysäytys (pillillä “piip”) ja eteenlähetys tai suunta. Taakselähetys eli pysäytyksestä 10-40m eteenpäin meno oli monessa tarpeen. Lisäksi hajualueen ylityskohdasta taakselähetys. Hajualueella tarkoitetaan kohtaa, mihin on aiemmin tippunut dami, mutta se on noudettu tai nostettu pois. Alon toisessa tehtävässä koira lähetettiin myös viistosti ohi aiemmasta noutopaikasta, josta koiralla oli muistikuva. Muistikuvalla tarkoitetaan aiempaa damin noutopaikkaa.

Välillä koiralla oli näköhavainto vain lähemmästä paikasta, mistä oli toimitsija nostanut damin pois. Eli koiran piti kuunnella ohjaajalta ohjeet damin löytämiseen. Koira saattoi myös innostua draivista tai heitosta eikä usko ohjaajan neuvoja toisaalle.

Lähihakua tarvittiin taas, kun koira oli lähellä pudotuspaikkaa ja osaa vaihtaa etsintään. Lähihaulla tarkoitetaan pillikäskyä esim “pi piuu pi piuu tai pi pi pi pi pi”, jolla opetetaan että koira alkaa etsimään läheltä damia. Alkeistreenissä dami on seläntakana 1-2m päässä pusikossa. Lähihakuun oli tarvetta kokeessa ohjaajasta n. 20-80m päässä. Aika moni käytti lähihaku pillitystä suoraan liikkeestä. Jos koiraan ei ollut näköyhteyttä ohjatessa piti koira kutsua luoksetulolla (pillillä esim “piip piip”) lähemmäksi ennen esimerkiksi suuntakäskyllä lähetystä.

Alo

Rasti 3 Jukka:

Tehtävä 1

- Markkeeraus heitto, täyskäännös 5m seuruuta ja linjalle ampuminen (eli tehtävät 180 asteen kulmassa). Linjalla sokkodami valmiina, ampuminen koirasta noin 10m päässä.
- Käännytään kohti ensimmäistä markkia ja lähetys noutoon.
- Sen jälkeen eteenmeno linjalle 40-50m nouto.

Tehtävä 2 (tauko välissä) 

- draivi, 2-3 damia + laukaukset ja sorsapilli. Jos koira odotti hiljaa sai noutaa. Aiempi eteenmeno paikka puolivälissä matkaa. Koira ei näe markkeeraus heittoja maastonmuodontakia. Kaksi toimitsijaa käveli n. 15m matkan ja jää sinne seisomaan.

Pauliinan rasti 1: 

Tehtävä 3: 

- draivi seuraten parin kanssa. Pienempi numero oikealla. Seurausta 5-10m yhdessä.

- katsotaaan markkeeraus heitto&ampuminen

- eka numero tulee 5m eteenpäin ja ottaa noudon

- yhdessä 5m seurausta, toinen laukaus ja markki

- toinen koira 5m edespäin ja ottaa noudon

-> jos koira vinkuu niin nollaa, mutta suorittaa tehtävän. Matka n. 30m noudossa. 

Pekan rasti 2:

Tehtävä 4:

Markkeeraus 1: kaatuneen puun yli matkaa 20-30m. Koira noutaa.
Markkeeraus 2: samasta kohtaa lähetys, ampujat menee n. 20 m kauemmas. Nouto n. 50-60m. Kaatuneen puun ylitys. Koira juoksee edellisen noutopaikan ohi. Eli noudot jonon mallisesti. Osa koirista kiipesi kalliolle oikealle viistoon, ampuminen oli siihen suuntaan ja heitto. Tollerille kaatunut puunrunko 5m päässä saattoi peittää näkyvyyttä.

Tehtävä 5:

Draivi 6 heittoa, joista tallaukseen heitetyt 3 kpl nostetaan pois. 3 damia jää n. 10 m kauemmas. Koira noutaa 2kpl. Saa ohjata. Jos ääntelee odottelussa ei saa noutaa. Mutta kokeen vikana tehtävänä näin kävi harvalla.
Hajualueen ylitys joka noudolla n.30m päässä. Noudoissa koira nousi rinnettä kalliolle n. 40-50 m päähän.

Voittajaluokka:

Jannen rastilla

1 kierros, markki niemeen ja nouto. 

2 kierros 

- Takareunalla ammutaan ja dami valmiina n.80-100m (oliko valmiina tai merkkiä, nauha suorana siinä kohdin?). Enemmän alueen oikealla.
- Keskikohdalla matala markki heitto vasemmalle n.40 m, toimitsija nostaa damin ylös.
- Eteen ja oikealle koiran ohjaus. Moni painui vasemmalle näköhavainnon takia. Vasemmalla hämäys kohdassa näköyhteys koiraan myös katkeaa. Koira ei nähnyt kauempaa damia, mutta kuulee ampumisen.

 

Treeni-ideoita ja muistettavaa: 

Kaikkiaan kokeessa oli paljon koiria kuumentavia asioita, paljon ampumista, vaakutusta, heitettyjä dameja (markkeerauksia). Osa suosii, että koiralle esitellään markkeerauksia vasta yli vuoden iässä ja yleensäkin markkeerausheittoja on tehtävä varovaisesti, koska kuumentavat yleensä. Ne on myös koiralle aika luontaisia, tolleri muistaa yleensä pudotuspaikat hyvin. Mutta kaikissa paikoissa kokeessa koira ei nähnyt sijaintia. Toki tollerin kanssa ehkä treenattavaa on eniten irtoamisessa pitkälle. Hajualueen ylittämisen jälkeen irtoaminen eteenpäin.

LUOPUMINEN ja VIRE

Luopumista pienestä lähtien, se on yksi tärkeimpiä asioita. Luopumista: damien laittaminen maahan ja odotellaan tai seuruutetaan niiden ohi. Palkataan namilla kontaktista tai vilkaisusta. Lisäksi kotona tehtyjä damiheittoja, palloja yms niin että koira odottaa paikallaan ja ohjaaja kerää heitetyt esineet pois. Aluksi ohjaaja itse tekee heitot ja tarkkailee koiraa tai palkkaa väleissä. Koira vapaana tai löysässä hihnassa, jos koittaa karata niin käsketään takaisin. Mutta ei niin, että koira pidetään hihnan avulla paikallaan, silloin hihna tekee työn eikä koira itse!

Tehtävä vaikeutuu, kun avustaja heittää muutaman damin ja kerää ne pois. Koiran kanssa odotellaan ja katsotaan, tai jos on vaikeata kääntyy toiseen suuntaan. Metsässä sama eikä noudeta. Harjoiteltiin näitä paljon nuorena, oletuksena että yleensä ei noudeta. Tai sitten tehtiin jotain muuta välissä ennen noutoa. Kun luovut niin saat. Jos koira kiihtyy dameista niin oletusarvo noutamiselle on liian suuri tai se on päässyt jo oppimaan korkeampaa viretilaa noutoihin. Täytyy hakea tilanne, jolloin se pystyy rauhallisesti odottamaan esimerkiksi illalla väsyneenä olohuoneeseen damit levittäen. Toinen asia mikä auttaa on aika eli odotetaan niin pitkään, että koira rauhoittuu, oli se sitten 5min tai 60min. Itselle tärkeintä on muistaa hengitellä rauhallisesti, puhaltaa ulos ja pysyä rauhallisena. Joskus voi vaatia pelkästään näitä kuurina eikä yhtään noutoja. Kannattaa myös rajoittaa lelun heittelyjä.

Koiralle voi myös opettaa korokkeella odottamista, esim kivellä, kannolla tai portaalla. Välillä tai treenien aluksi on siis hyvä muistaa käyttää aikaa odotteluun ja samalla voi pohtia treenisuunnitelmaa. Voi myös kertailla taukomattoa. Kokeissa on enemmän odottelua kuin noutoja. Vireensäätelyä myös, ensin ollaan tauolla, sitten tehdään ja taas tauolle.

Luopumiseen liittyy myös toisen koiran häiriö. Jos itsellä on toinen koira niin voi vähitellen lisätä häiriöitä toisen odottamiseen. Tai treenikaverin kanssa aluksi tehdä vain malttiasioita hyvässä vireessä. Luoksetulo riittää alussa myös häiriöksi. Sitten yksittäinen nouto kaukana. Nuoren ei kannata antaa katsella häiriötä vaan palkata luopumisesta, sitten kun osaa luopumisen voi katsoa jos osaa tehdä sen rauhallisesti. Voi myös antaa katsoa toisen lähdön ja kääntää ympäri. Kokeessa näin ei saa tehdä, mutta ainakin treenissä näet osaako luopua. Koiran pitäisi osata myös olla vapaana hallinnassa häiriössä.

Nuorelle rajoitetusti damin heittoja, kiinnittäen huomiota koiran viretilaan. Heitoissa koira käännetään aluksi heti heiton jälkeen, palkataan namilla ja tarvittaessa tehdään seurausta välissä. Tai viedään yhdessä seuraten dami tai avustaja vie, suurin osa näitä!

Koira ei tiedosta pientä vinkumista, mutta yleensä se kertoo vireen noususta tai oletusarvosta että pääsee noutamaan. Lisäksi pitäisi aluksi harjoitella heittoja ja luopumista sopivassa viretilassa, että koira pystyy rauhoittumaan. Kokeissa ei saa namittaa, mutta treeneissä sitä kannattaa hyödyntää. Koiralle voi myös opettaa rauhallisessa mielentilassa käsikosketukseen kestoa. Jos koira ääntelee tai vinkuu niin silloin ei noudeta: suunnitelman muutos, seurausta, luoksetuloa, namien etsimistä, lähihakua.. Tai onko tehtävät olleet liian helppoja, nostattavia tai lyhytkestoisia? Tai ryhmätreeneissä tehty vain kuumentavia tehtäviä?

Luopumisen kautta opetetaan myös seuraus, kun se sujuu sivulta palkattuna ja koira tietää idean. Annetaan avustajalle etupalkaksi herkkuja ja kun koira on ohjaajan sivulla oikeassa paikassa se vapautetaan eteen syömään. Jos koira edistää tai varastaa eteen, palkka menee piiloon. Avustajalla voi olla myös lelua tai myöhemmin dami. Tai ilman avustajaa nami, lelu tai dami edessä kun koira tietää idean. Opetetaan, että kun luovut niin saat. Ja koska kokeissa koiralle on paljon kivaa edessäpäin.




TOTTELEVAISUUS ja MALTTI

Tottelevaisuuteen liittyviä taitoja jotka olisi hyvä saada pennusta lähtien kuntoon ja ennen kuin alkaa paljon tekemään noutoja on sivulletulo, seuraus, luoksetulo, luopuminen, pillipysäytys, taakselähetys, lähihaku. Näitä voi tehdä myös nameilla ja namikipolle. Kokonaisia treenejä on myös hyvä tehdä näitä tekemällä malttipainotteisesti.

ALOITUSRUTIINIT

Treenin aloituksessa voi tehdä tottelevaisuuteen liittyviä asioita tai malttiasioita. Kun koira on hyvin kuulolla niin sitten varsinaisia tehtäviä tai kun viretila on sopiva. Voi tehdä myös käsikosketusta tai damin pitoa. Luoksetulo noudon tai palautuksen muistuttamista. Näitä samoja pystyisi silloin tehdä koepaikalla.




SIIRTYMISET



Kokeissa ei arvostella siirtymiä koepaikalle tai sitä mitä tapahtuu autolta koerastille. Mutta silläkin on merkitystä vireen ja yhteistyön kannalta siirtyykö koira sinne hallitusti tai kiskoen hihnassa. Tästä on hyvä ottaa tapa jo treeneissä, koska koetilanteita on yleensä kuitenkin vähemmän. Hihnassa kiskova koira voi lietsoa ja nostattaa itsensä korkeaan vireeseen, koska hihnan ja ohjaajan vastuulla on viedä minne mennään. Vs koira joka menee löysällä hihnalla ja jonka pitää itse keskittyä ettei lähde liian kauas sivulta, tai muuten ohjaaja pysähtyy/jarruttaa tai kävelee rauhallista vauhtia. Nuoremmalla voi tehdä siirtymän namilla ohjaten, jolloin vahvistuu myös oikea paikka vahingossa.