Miten sitä tunteekaan itsensä osaamattomaksi, tuon tietomäärän rinnalla. Ja miten vaikea se on saada, ääni, liike ja ohjaus kuntoon.
Lähdön paikallaolosta, saatiin neuvoa että kutsu aina palkaltaan. Ei tarvitse silloin ennakoida, jos kutsu tulee aina paikaltaan. Sekä kehua oikein odottamisesta. Ja jättää kaemmaksi odottamaan. Kesken rataa pyöräyttää tai ottaa jonkun esteen kautta, ei seisoen paikalla oloa, missä liikkuu!
Alussa oli hyppy, suoraputki, hypylle aavistuksen työntötaakse ja toiseen lähetysputkeen. Sitten mentiin niin että este oli välissä ja aluksi otin enemmän haltuun hypylle, mennessä meinasi putkeen mutta meni hypylle oikein. Olin alkuun sitten liian myöhässä liikkumisessa enkä kerennyt kuin takaaleikkaamaan. Toisella kertaa yritettiin, että aina kun käskytän koiran esteelle jatkaisin heti matkaa, enkä jää pohtiman meneekö se vai ei. Jos joka kerta mietin sen pari sadasosaa, niin myöhemmin olen aika myöhässä. Sitä aikaa ei sentään ole loputtomiin, joka on tullut huomattua. :D Lisäksi Jaakko kysyi multa miten käskytin ja kun luettelin niin siinä oli melkein peräkkäin hyppy, tässä, hyppy.. jne eli sain sitten olla hiljaa, paitsi unohdin sen kun keskityin ohjaukseen. Ja vasta sitten osasin olla hiljaa, unohtaen sen ainoan tässä käskyn, tiettyyn kohtaan. Kun käskytän, jään sen ajan vähän "jumiin" ohjaukseen ja välillä käsimerkitkin on suurempia. Pelkkä hyvä ohjaus riittäisi, häiritsen vain koiraa. Ruu oli tosi etevä, vaikka vähän ennakoisinkin, mutten itse vain osannut.
Jaakotukset tuli radalla kaksi peräkkäin, super vaikeaa! Liike pitäisi rytmittää ja mun pitäisi oikeaoppisesti olla pysähtynyt jo jaakotukseen laukka-askelta ennen koiran ponnistusta ja kääntyneenä koiraan päin, vasen käsi laskee yli muttei heitä! Käsi paikallaan. Sitten askel ja toiseen suuntaan jaakotus, vaikea toisella puolella. Siitä mentiin oikoreittiä koiran mennessä kaksi rinnakkaista hyppyä.
Tutustumisessa Jaakko selitti erot persjätölle, jossa jatketaan aina esteen linjan laskeutumispuolelle ja saksalaisessa taas ponnistuspuolelle (rata jatkuu). Näillä kahdelle hypyllä, piti kutsua koiraa ekalla hypyllä (itse oikoessa tokalle) ja sitten otettiin saksalaiseen vain ulommaisella eli tässä tapauksessa oikealla kädellä vippaamalla vartalon lähelle ja koiran puolelle. Joka tehdään esteen yli, koiran juostessa esteelle. Pidetään sama ohjauspäällä siihen asti että koira ponnistaa ja tässä vaiheessa itse on jo melkein metrin esteen takana (koiran ponnistuspuolella, kun aluksi koiraa vastassa laskeutumispuolella). Ja noin sen metrin jälkeen tehtiin persjättö eikä siinä koiran laskeutumispaikassa, miten melkein aiemmin. (tosin en ole tehnyt saksalaista tai persjättöjä Ruutin kanssa)
Palatakseni alun persjättöön siinä oli sama sääntö kuin jaakotukseen, maksilla noin 2m ennen eli yksi laukka-askel ennen ponnistusta pitäisi vartalon olla jo kääntynyt (eli tehnyt persjätön) ohjauskäsi ja katse vaihtunut koiraan selänyli. Ei hidastusta, vain katsekontakti koiraan. Ja eipä ollut mitään ongelmia, ehkä hienosäätöä ajoituksessa mutta koira meni oikein. Oon ollut siinä uskossa, että persjätöt ei ole meitä varten, mutta kaikkea kerkeää tekemään jos hankkii vain aikaa. Joten pitää jättää koiralle tehtävää ja itse minimaalisesti näyttää sen suoritettavat asiat eikä olla sen tiellä, paikalla jos mahdollista.
Saksalaisen jälkeen mentiin hyppy suoraan josta poipäin-käännös, jolla ensin löysänä vein koiran putkeen. :D Toistolla Jaakko sanoi että olen hiljaa ja sanon vain kontakti käskyn ja ajattelen että pyöräytän koiran ympäri ja niin se varmaan osuu A:lle. Tässä jäi hyppy ohjaajan ja A:n väliin. Rytmitys oli tärkeä, jos meinasi jäädä radan seuraavan hypyn taakse, joka ei tosin meillä toiminut kun Ruu ei osaa vielä A:n käännöksiä luotettavasti. Speedbump oli myös liian ylhäällä, n. 10cm kontakti pinnan päälle vain tai sen rajassa.. Kontaktin reunassa voisi myös ehkä olla kierrettävä keppi, jottei oikoisi. A:lta en ehtinyt kun piti hakea niin vesin poispäin-käännöksen ja valssin, hyvin sujui.
Mutta harjoiteltiin sitten vekkisylkkäriä, siinä ideana oli mennä vekkaamaan ponnistuspuolelle niin että ohjaaja menee pieneksi polvet koukussa ja käsi polven kohdalle. Vähän koiraa kohden "ponnistuspaikkaa kohden" jos se olisi hypyn keskeltä. Ja asenossa oltiin vähän aikaa kunnes otetaan askel taakse ja koira siitä välistä. Kun sain tehtyä oikein oli käännöskin hyvä. Mielellään piti olla taas jalan valmiina paikallaan ennen kääntymistä ja aluksi vippasin kädellä yli, kun se piti olla paikallaan. Kaikkea sitä väärää pystyy tekemään tiedostamatta. Ruru oli jo aika poikki niin kun opin tuon niin jätettiin siihen.
Vielä jäi kaikkea houkuttelevaa radalta tekemättä, jospa se säilyisi. Ja onneksi sain videolle pätkät. Nään äänien kera ne omat häsellykset. Mutta ihana Ruru ei tiputtanut yhtään ainutta rimaa! Ja eka lähtö oli hyvä, muuten radalla ei kannata ottaa paikaltaan. Unohdin agipannan, josta pidän ettei huutaisi ja kurre-temppua en vielä ottanut. Osaan nyt kriittisemmin huomioida käskytystä ja ohjauksen ennakointia. Käskytystä saan käyttää kontaktiesteille, eteenmenoon (irtoaminen putkeen, hypylle), tärkeä haltuunotto kohta, kepeille.. mutta jättää hypyillä olevat turhat "hyppy, tässä".
Mä kun luulin ettei jaakotukset, persjätöt ja saksalaiset oo meidän juttu. Hmm tuli niin paljon asiaa tänään! Pitää nyt hinkata liikemuistiin nuo ohjaukset.
- piti kirjoittaa tämä selostus kun on tuoreessa muistissa, laitan myöhemmin ratapiirrustuksen ja videot.
Kuvia
Lähdön paikallaolosta, saatiin neuvoa että kutsu aina palkaltaan. Ei tarvitse silloin ennakoida, jos kutsu tulee aina paikaltaan. Sekä kehua oikein odottamisesta. Ja jättää kaemmaksi odottamaan. Kesken rataa pyöräyttää tai ottaa jonkun esteen kautta, ei seisoen paikalla oloa, missä liikkuu!
Alussa oli hyppy, suoraputki, hypylle aavistuksen työntötaakse ja toiseen lähetysputkeen. Sitten mentiin niin että este oli välissä ja aluksi otin enemmän haltuun hypylle, mennessä meinasi putkeen mutta meni hypylle oikein. Olin alkuun sitten liian myöhässä liikkumisessa enkä kerennyt kuin takaaleikkaamaan. Toisella kertaa yritettiin, että aina kun käskytän koiran esteelle jatkaisin heti matkaa, enkä jää pohtiman meneekö se vai ei. Jos joka kerta mietin sen pari sadasosaa, niin myöhemmin olen aika myöhässä. Sitä aikaa ei sentään ole loputtomiin, joka on tullut huomattua. :D Lisäksi Jaakko kysyi multa miten käskytin ja kun luettelin niin siinä oli melkein peräkkäin hyppy, tässä, hyppy.. jne eli sain sitten olla hiljaa, paitsi unohdin sen kun keskityin ohjaukseen. Ja vasta sitten osasin olla hiljaa, unohtaen sen ainoan tässä käskyn, tiettyyn kohtaan. Kun käskytän, jään sen ajan vähän "jumiin" ohjaukseen ja välillä käsimerkitkin on suurempia. Pelkkä hyvä ohjaus riittäisi, häiritsen vain koiraa. Ruu oli tosi etevä, vaikka vähän ennakoisinkin, mutten itse vain osannut.
Jaakotukset tuli radalla kaksi peräkkäin, super vaikeaa! Liike pitäisi rytmittää ja mun pitäisi oikeaoppisesti olla pysähtynyt jo jaakotukseen laukka-askelta ennen koiran ponnistusta ja kääntyneenä koiraan päin, vasen käsi laskee yli muttei heitä! Käsi paikallaan. Sitten askel ja toiseen suuntaan jaakotus, vaikea toisella puolella. Siitä mentiin oikoreittiä koiran mennessä kaksi rinnakkaista hyppyä.
 |
| hyppy 6 oli noin ruudun alempana, tehtiin 16:sta asti |
Tutustumisessa Jaakko selitti erot persjätölle, jossa jatketaan aina esteen linjan laskeutumispuolelle ja saksalaisessa taas ponnistuspuolelle (rata jatkuu). Näillä kahdelle hypyllä, piti kutsua koiraa ekalla hypyllä (itse oikoessa tokalle) ja sitten otettiin saksalaiseen vain ulommaisella eli tässä tapauksessa oikealla kädellä vippaamalla vartalon lähelle ja koiran puolelle. Joka tehdään esteen yli, koiran juostessa esteelle. Pidetään sama ohjauspäällä siihen asti että koira ponnistaa ja tässä vaiheessa itse on jo melkein metrin esteen takana (koiran ponnistuspuolella, kun aluksi koiraa vastassa laskeutumispuolella). Ja noin sen metrin jälkeen tehtiin persjättö eikä siinä koiran laskeutumispaikassa, miten melkein aiemmin. (tosin en ole tehnyt saksalaista tai persjättöjä Ruutin kanssa)
Palatakseni alun persjättöön siinä oli sama sääntö kuin jaakotukseen, maksilla noin 2m ennen eli yksi laukka-askel ennen ponnistusta pitäisi vartalon olla jo kääntynyt (eli tehnyt persjätön) ohjauskäsi ja katse vaihtunut koiraan selänyli. Ei hidastusta, vain katsekontakti koiraan. Ja eipä ollut mitään ongelmia, ehkä hienosäätöä ajoituksessa mutta koira meni oikein. Oon ollut siinä uskossa, että persjätöt ei ole meitä varten, mutta kaikkea kerkeää tekemään jos hankkii vain aikaa. Joten pitää jättää koiralle tehtävää ja itse minimaalisesti näyttää sen suoritettavat asiat eikä olla sen tiellä, paikalla jos mahdollista.
Saksalaisen jälkeen mentiin hyppy suoraan josta poipäin-käännös, jolla ensin löysänä vein koiran putkeen. :D Toistolla Jaakko sanoi että olen hiljaa ja sanon vain kontakti käskyn ja ajattelen että pyöräytän koiran ympäri ja niin se varmaan osuu A:lle. Tässä jäi hyppy ohjaajan ja A:n väliin. Rytmitys oli tärkeä, jos meinasi jäädä radan seuraavan hypyn taakse, joka ei tosin meillä toiminut kun Ruu ei osaa vielä A:n käännöksiä luotettavasti. Speedbump oli myös liian ylhäällä, n. 10cm kontakti pinnan päälle vain tai sen rajassa.. Kontaktin reunassa voisi myös ehkä olla kierrettävä keppi, jottei oikoisi. A:lta en ehtinyt kun piti hakea niin vesin poispäin-käännöksen ja valssin, hyvin sujui.
Mutta harjoiteltiin sitten vekkisylkkäriä, siinä ideana oli mennä vekkaamaan ponnistuspuolelle niin että ohjaaja menee pieneksi polvet koukussa ja käsi polven kohdalle. Vähän koiraa kohden "ponnistuspaikkaa kohden" jos se olisi hypyn keskeltä. Ja asenossa oltiin vähän aikaa kunnes otetaan askel taakse ja koira siitä välistä. Kun sain tehtyä oikein oli käännöskin hyvä. Mielellään piti olla taas jalan valmiina paikallaan ennen kääntymistä ja aluksi vippasin kädellä yli, kun se piti olla paikallaan. Kaikkea sitä väärää pystyy tekemään tiedostamatta. Ruru oli jo aika poikki niin kun opin tuon niin jätettiin siihen.
Vielä jäi kaikkea houkuttelevaa radalta tekemättä, jospa se säilyisi. Ja onneksi sain videolle pätkät. Nään äänien kera ne omat häsellykset. Mutta ihana Ruru ei tiputtanut yhtään ainutta rimaa! Ja eka lähtö oli hyvä, muuten radalla ei kannata ottaa paikaltaan. Unohdin agipannan, josta pidän ettei huutaisi ja kurre-temppua en vielä ottanut. Osaan nyt kriittisemmin huomioida käskytystä ja ohjauksen ennakointia. Käskytystä saan käyttää kontaktiesteille, eteenmenoon (irtoaminen putkeen, hypylle), tärkeä haltuunotto kohta, kepeille.. mutta jättää hypyillä olevat turhat "hyppy, tässä".
Mä kun luulin ettei jaakotukset, persjätöt ja saksalaiset oo meidän juttu. Hmm tuli niin paljon asiaa tänään! Pitää nyt hinkata liikemuistiin nuo ohjaukset.
- piti kirjoittaa tämä selostus kun on tuoreessa muistissa, laitan myöhemmin ratapiirrustuksen ja videot.
Kuvia
 |
| Piggyland's Irsay Oliver "Olli" |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!