- KUVIA meidän hakuporukasta (vain osa koirista)
Paikanpäällä meiltä kysyttiin paljon on treenejä pohjalla. Vastasin, että 15-20 kertaa, nyt laskin blogipostauksista ja sainkin luvuksi tasan 10 näitä ennen (vertailukohtana on nyt hakutunnisteita 35 eli niistä 15 on Ruutin aikaisia). Kuulostaa omaankin korvaan tosi vähältä, verrattuna mitä kerta viikkoon treenaavalle aika äkkiä tulee tai jos käy vielä useamman kerran. Näissä on treenejä kolmessa eri porukassa ja eri paikkoja on kertynyt kuusi. Aloitettiin "sekametsä" treenillä, jossa koira risteilee kutsujen perässä. Sitten muutamia hajuhakuja, kutsumista ja haamujakin. Kutsuminen ja haamut melkeimpä toimineet paremmin. Palkkana ollut namia ja lopussa lelu.
Pistojen määristä tuli puhetta. Haussahan on tosi tärkeää maalimiesten palkkaus ja maalimies motivaatio. Elinan käyttämä yleinen määrä on 1-3. Ratatreenissäkin useimmiten, koska osa on tyhjiä. Kun ajatellaan maalimiesmotivaatiota esimerkiksi prosenttina mikä määrä koiralla on maalimiehille annettavaa niin se pala on aina pienempi mitä enemmän maalimiehiä on palaa jakamassa. Esimerkiksi jos sinulla on karkkipussi ja syöt sen loppuun, ei vikat karkit maistu yhtä hyviltä vaikka ne söisitkin. Osa koiristakin näyttää samalta kolmen kuin kahdeksan piston jälkeen, muttei sitä niin tarkkaan näe. Jos tiedät, että saat syödä koko karkkipussin ja yksi tippuu maahan, syötkö senkin? Jos tiedät että lisää on vielä paljon et varmaankaan. Niin koirallekin voi käydä, jos se tietää että siellä on aina seuraava maalimieskin odottamassa jos ei jaksa tarkistaa yhtä hajua. Tarkkuus kärsii. Mielummin vähän ja usein. Treeni voi olla myös yhden maalimiehen haku, jolloin se yksikin tulee merkitseväksi tai kahden maalimiehen. Voi siis vetää nopeat treenit pienellä porukalla.
Tokon tapaisesti myös pitkää rataa tehdään harvemmin esimerkiksi 5-10 treenin välein voi ottaa yhden pidemmän, enemmän pistoja ja tyhjiä mukaan. Tokossakin perustreeniä on suurin osa ja sitten välillä tehdään myös "kisamaista". Ei tarkoita siis, kun koira on koulutettu tietyn luokan tasoiseksi aina tehtäisiin niin pitkää rataa. Lyhyemmälläkin radalla voi treenata ylemmän luokan koira ja tekee vain enemmän pistoja, pitemmällä matkalla niiden välit on vain vähän pidemmät.
Radiopuhelimet helpottaa koko treeniä, että kaikilla olisi puhelin, vähintään maalimiehillä, ohjaajalla ja keskilinjan henkilöllä. Näin suunnitelmaa voidaan vaihtaa, voi kysyä onko maalimies valmiina, kertoa kun koira lähetetään metsään, laittaa merkki kun koira on löytänyt maalimiehen, rullakoiralla hälytysmerkki ja suorapalkatessa pikku pätkä kehuja kuuluviin niin ohjaaja tietää kävellä piilolle. Näytöllä voi myös mahd. kutsua koiraa tms. Tallatessa radiopuhelinten avulla voi kommunikoida mihin kohtaan tulee piilot ja näkyykö merkki keskilinjalta.
Hakurata tietenkin alussa poikki tallataan. Radalla olisi tärkeää, ettei piiloille olevaa suorinta reittiä tallata. Ettei koira opi menemään aina sitä hajustettua reittiä piilolle. Jos joku koira tekee hajuhakua niin se tekee vikana, ettei alueella ole sitä ennen jälkiä muuhun kuin poikkitallaus suuntaan. Hajuhaun sijaan on mahdollista käyttää haamuja, kutsumista ja muistikuvina. Taikka molempia. Maalimies taas kiertää mahd. etukulman tai takakulman kautta piilolle. Tai tuulen suunnasta riippuen kahden pistokohdan välistä kohti takareunaa ja sieltä piilolle. Eli n. 20m lähetyskohdasta keskilinjaa pitkin jompaan kumpaan suuntaan (riippuen pistojen tiheydestä). Myös aina, kun ohjaaja lähettää koiran pistolle ja koira lähtee sinne hyvin on tärkeä ehtiä eteenpäin radalla, että koira ei opi palaamaan takaisin samoja jälkiä kuin pistolle lähtiessään. Myös kokemattoman koiran kanssa tärkeää, vaikka koira tulisi perässä pois pistolta eikä löytäisi maalimiestä. Ohjaaja voi silloin myös kävellä siitä kohdasta kaartaen piilolle.
Ohjaaja voi huudella koiralle "täällä näin" tms, josta koira tietää missä suunnassa ohjaaja on kävelemässä. Jos pisto olikin tyhjä ja maalimiestä ei löytynyt. Tai jos se ei löytynyt. Näkyvässä maastossa voi testata, että onko koiralla tärkeimpänä löytää maalimies, vaikka ohjaaja huutaisi "täällä" kun koira on saanut hajun maalimiehestä, muttei ole vielä löytänyt sitä. En tarkalleen muista pystyikö tällaisessa ottaa myös ääniavun mukaan jos koira meinaa reagoida kutsuun.
Rullailmaisun opettamisesta oli puhetta. Alkuun opetetaan jollakin muulla luovutus, jossa suosituin on että koira tulee jollakin sanalla ja alkuun käsimerkillä sivulle istumaan ja pitää rullaa. Aluksi voi olla siis lelu tai vessapaperin hylsy tms. Tässä asennossa koiralle on selkeää, että sen pitää pitää rullaa suussa siihen asti kun tulee lupa irrottaa ja se odottaa lupaa mennä näytölle. Tästä asennosta se voi juosta myös suoraan eteenpäin näytölle. Suurimman osan kerroista koira päästetään aina vain liina perässä näytölle, ei oteta mukaan siis sitä että ohjaaja on jarruna. Näytöltä takaisin tullessa koiran pitäisi kuulemma kävellä vapaana hallinnassa takaisin keskilinjalle. Tätä hallintaa osa teki jo ihan nuoren koiran kanssa, joilla oli motivaatio kunnossa ja selkeä idea hommasta. Elina ei kuitenkaan kiirehtelisi siinä, sen ehtii opettaa myöhemminkin. Gavalla en epäile, että se olisi ongelma.
Rullan opetukseen takaisin eli kun sivulletulo sujuu yksittäisenä. Niin opetetaan kentällä tai 10-20m matkalla näkyvässä maastossa. Että maalimies on maassa istumassa selkä koiraan päin. Koiran lähestyessä rulla liikutetaan kädellä maan läheltä toiselle kyljelle, että koira juoksee maalimiehen edestä. Koira nappaa rullan ja juoksee ohjaajan luokse. Sillä välin, ohjaaja on siirtynyt lähestyskohdasta "keskilinjalla" eteenpäin näyttökohtaan. Maalimiehen rullalla tekemän liikkeen ansiosta, koiran nenä osoittaa rullan ottaessa ohjaajaan ja se kääntyy radalla oikeaan suuntaan. Ohjaaja voi näyttää käsiavulla koiralle, että se tulee sivulle. Luvalla luovutus. Koira kytketään ja käskystä näytölle. Jos koira tiputtaa rullan se laitetaan sen suuhun, muttei kehuta. Käskyllä irti. Sitten näytölle, jos sama toistuisi niin harjoitus otettaisiin vain alusta tai palattaisiin harjoittelemaan sivulletuloa. Jos koira lähtee ilman lupaa näytölle niin siinä taas riippuu onko ohjaajan moka kytkeä hihna tai jos jo toistamiseen lähtee ilman lupaa niin sitten ottaa uusiksi. Kun ilmaisu sujuu kentällä, siirretään se metsään ja kun se sujuu pitkältä matkaa oikein niin sitten voi ottaa mukaan perustreeneihin. Kun koiran lähettää hakemaan rullaa ei kannata käyttää vielä normaalia hakukäskyä, joku mene tai vapaa tms. Käskyinä itse hakuradalla ihmisten etsimiseen kuului "haku, ukko ja piilo" käskyjä. Nyt selkeni netistä luettuihin ohjeisiin ja osaan lähteä kouluttamaan!
Ja käsitin, että vaikka rullailmaisu olisi kunnossa niin sitä käytettäisiin vain pienemmällä osalla kerroista. Suorapalkalla saadaan, että koira tarkistaa kunnolla piilon ja jos sitä ei näy niin sitten nappaa rullan. Rullana näkyi olevan myös perus narulelun pätkää lukolla. Sekin kuulemma sallittu, mutta koiran ote pitää olla suht hyvä. Se on taas kevyt juosta, mutta voi myös lentää pannassa väärälle puolelle. Rullaan totuttelevilla koirilla se oli kiinnitetty myös valjaiden niska lenkkiin, ettei ole niin tiellä.
Koulutuksessa näki muutamia kisaavia koiria ja sitten oli myös puolet nuorempia Gavan ikäluokkaa. Siitä on aikaa, että oon nähnyt kokeneen koiran työskentelyä, ainakaan kisaratamaisesti. Hieman enemmän säännöllisesti treenanneita ja kokeneilla ohjaajilla. Nauratti, että oli melkein Tending leiri, kun meitä oli porukassa vain kaksi, joilla ei ollut Tending koiraa. :D Ihan alussa mietin, mihin olen itseni pistänyt, koko viikonlopuksi istumaan hakumetsään ja suhteellisen vieraiden ihmisten kanssa eikä leiripaikkakaan ollut mikään luksus. Leirin lopuksi fiilis oli kyllä sen mukainen, että uudestaankin lähtisin ja tuli imettyä paljon neuvoja ja motivaatiota. Muistakin koirista oppi paljon, ei pelkästään oman koiran treenistä. Olen myös vähän puolueellinen ja on tosi kiva treenata bc-porukalla tai jos on muita pienempiä palveluskoiria tai muita rotuja, en koe itseäni niin luontevana ison saksanpaimenkoiran tai rotikan kanssa.
Umpipiiloihin tai niihin aukinaisena Elina ei suhtautunut niin treenattavilta omilta asioilta, kuulemma jos koira osaa ilmaista hyvin maastoon piiloutuneen ihmisen niin tollaisenkin. Sama idea molemmissa on. Ja sain käsityksen, että harvemmin pitää niissä piiloissa ihmisiä, varmaan juuri ettei koira opi valeilmaisemaan niitä. Tietty umpipiilo saattaa olla eri juttu, mutta tuolla ovet oli vain auki. Sama asia ihmiset kivien päällä, kai jos nenä on auki ei sen pitäisi olla ongelma. Toki reilua sellaista treenata ja tuulella haju voi kulkeutua kaueammas. Ja on sellaisia kisoissakin.
Kun pistot sujuu hyvin niin voi ottaa mukaan myös kääntymistä radan suuntaan. Suurimmalla osalla kerroista tehdään kuitenkin suoria pistoja, ettei koira opi lähteä oikomaan ennen täyttä 50m syvyyttä. Tätä kääntymistä voi opettaa sillä, että maalimies tekee avun noin 20m aluetta edempänä kuin piilo. Jos näkyvyyttä niin haamu (kai yleisempi) tai sitten ääni. Sen jälkeen maalimies menee piiloon ja ilmoittaa olevansa valmis. Sitten koira lähetetään kohti haamukohtaa. Sieltä pitäisi saada haju ja kääntyä oikeaan suuntaan. Pistoihin liittyen Elina sanoi, myös ettei oikein koskaan tee etukulmia, ainakaan niin että ukot löytyy sieltä, tyhjinä näyttivät tekevän. Ne on myös pistotyöskentelyä muiden joukossa. Niissä on myös se, että siinä on ihmisen tallausjäljet.
Gavan treeniin kuului la ja su kaksi kertaa hakutreeniä. Koirat odottivat autossa ja Gava oli loppupäässä aina vuorossa. Oli kiva nähdä mitä muut tekee ja vähän sen jälkeen arvioida omaa treeniä. Oltiin Elinan toiveesta koko viikonloppu samassa kohdalla, säästettiin tallausaika, metsästä tuli tuttua ja saatiin muistikuva treeniä (joka riippuu koirasta kauan se oikeasti muistaa).
Treeni 1 (la):
Tehtiin pisto 1, 2 ja 3. Ekalla oli maalimies hieman ison kiven takana. Hyvä näkyvyys. Toisella oli kuusikkoa ja mäellä oli kivinen kraateri tai korkea kasa missä oli kuoppa, mihin sai maalimiehen. Kolmas oli vain puun takana hieman kuopassa kohta ja lähetys oli osittain tien pohjaa. Näkyvyys myös parempi. Gava ei ollut ihan niin intona kuin yleensä tekemään lähtiessä. Otin autosta, pissatin ja lähdettiin tekemään. Ekalla pistolla oli maalimiehenä Nina ja oli kangasmainen naamiointi kangas mukana. Tähän otettiin haamu, Gava juoksi hyvin sinne mutta säikähti kun maalimies otti kankaan pois yläosastaan maatessa ja sen jälkeen ei suostunut kuin kurotellen hakea nameja. Kun kävelin kiertäen juoksi mun luokse, normaalisti ei jätä maalimiestä (ei ollut saanut myös namirasiaa auki, nämä kierrettäviä). Huomasin, että kangas pelotti kun pöhisi sitä vaikka se oli mun kädessä. Yritin vähän villitä ja leikittää kankaalla ja vähän paremmin suhtautui. Maalimies oli kiva ilman pressua. Tuollaista pressua meillä ei ole ollutkaan vain noita kahisevia ja ehkä helpommin erottuvia "halpoja" versioita. Yllätyin kovasti enkä ollut osannut sanoa, että pitäisi tietyllä tapaa olla pressun kanssa, kun ei tollaista ole ennen tullut ilmi. Meidänkin treeneissä on ihmiset olleet kai vain pää näkyen piilossa. Testattiin sitten, että maalimies vaihtui kolmoselle (oli tarkoitus olla liikkuva, mutten tajunnut ottaa pressua pois).
Toiselle pistolle haamu, taidettiin ottaa myös yksi ääni, kun ei näyttänyt niin bongaavan. Sinne juoksi hyvin heti ekalla kerralla ja ei jännittänyt maalimiestä. Siellä oli tavallinen pressu vain jalkojen alla. Söi hyvin nakkeja.
Kolmannella pistolla oli taas se pelottava pressu, mitä pääsi säikähtämään ja kun maalimies oli sen päällä niin Gava kurotellen vain uskalti tulla lähelle. Kun maalimies oli poissa siitä uskalti tulla. Ei ihan yhtä hyvin leikkinyt kuin normaalisti. Keskilinjalla ei vierastanut ketään muita ihmisiä ja leikki joidenkin kanssa.
Treeni 2 (la):
Ruokatauon jälkeen.
Tehtiin samalla muistikuvaharjoituksena ja samat piilot 1-3. Nyt ilman pressuja. Ekalla pistolla juoksi hienosti suoraan piilolle, mutta sitten muisti viime kerran säikähdyksen ja juoksi mun luokse taas kun kävelin. Söi kuitenkin paremmin maalimiehellä. Sitten 2 piilo "kraateri". Tulikohan tähän ääni tai ei, mutta sujui hyvin. Maalimiehellä oli normaali ja makoili hienosti syödessä. Seuraava kolmonen, tässä taas kiersi vähän tien kautta, mutta sitten korjasi linjaa. Ei otettu tähän apuja. Maalimiehellä oli nyt aika normaali ja pysyi siellä.
Treeni 3 (su):
Otettiin uudet pistot eli 5, 6 ja 7. Lähetys 5:lle oli metrin korkuisen pikku kuusikon läpi. Piilo otettiin kaadetun roskiksen taakse, ettei ihminen roskiksessa olisi vain epäilyttävä. Ei arastellut yhtään. Gavalla oli myös ihan eri tavalla ideaa ja intoa, kun se tuli alueelle. Tähän otettiin ääniapu. Lähti tosi hyvin ja suoraan kuusikon läpi. Jotkut kokeneetkin halusivat sitä kiertää. Jatkoin keskilinjaa eteenpäin ja sitten maalimiehelle kiersin, kun koira oli mennyt sinne. Ei jännittänyt ollenkaan ja söi hyvin nameja makuulta.
6 piilo oli mäellä, isojen kivien takana. Tähän otettiin myös kutsuminen, kun näkyvyyttä ei ollut. Juoksi sinne ja löysi maalimiehen. 7 piilo oli pikkumäellä tai kummulla. Tehtiin tämä ilman apuja. Gava lähti takaisin päin rataa noin 20m jälkeen, mistä moni muukin jotenkin polku ohjasi sinne. Kutsuin poispäin. Palasi siihen, mistä poikkesi linjalta ja lähti itse oikeaan suuntaan. Kokemattomalla koiralla voi sallia vielä ratkaisut itse. Jos tietää, että koira varmasti tietää, että sen pitää juosta suoraan voi sen vinoista pyytää pois ja päästää jatkamaan vain suoralla juoksemisella. Gava löysi taas hyvin maalimiehen.
Treeni 4 (su):
Tässä käytettiin taas muistikuvatreeniä. Gavalle tuli myös tahtomatta lisäapuna se, kun se näki maalimiehen lähtevän metsään. Muistikuvatreeniä kannattaa esim käyttää siinä tilanteessa, jos haluaa tehdä lähetyksiä ilman apuja, Muistikuva treenissä siis tehdään samat pistot. Tehtiin kaksi ekaa samoja eli 5,6 ja sitten tehtiin ylimääräinen 7 piilon lähellä oleva luolatyyppinen piilo, mutta maalimies jäi sen eteen yhtien kivien väliin. Vitoselle meni hyvin ja suoraan ilman apuja. Kuutoselle juoksi ylikin maalimiehen eli 60-70metriin ja takaisin tullessa bongasi maalimiehen, (mahdollisesti silmillä?). Gavan jokaisessa treenissä ajateltiin sitä, ettei se pääse säikkymään uudestaan maalimiehiä ja tehtiin ilman pressuja. Ei lopussa sen tekemisessä näkynyt mitään säikähdyksestä ja hyvä, että osasi unohtaa sen. Nyt kotiläksyksi hommata maalimiehille ihmeellisiä hattuja, asuja, erilaisia lakanoita, huppupäässä, aurinkolasit, lakana päällä silmärei'llä tms.
Nämä kaikki lähetykset oli ilman apuja. Seiskan viereinen oli uusi ja siinä oli aavistuksen epävarmuutta lähteä, mutta meni kuitenkin ja aika suoraan. Lähetyksiä ei olla tehty muita kuin Gava mun sivulla, näytän suunnan ja lähetän käskyllä. Näkyi sellaisia, missä koira jätetään odottamaan ja harjoitellaan vain keskilinjan yliheittoa vauhdista ja sitten hallitusti seurattuna tulee keskilinjalle ja lähettää siitä kävelyvauhdista. Niitä ainakin sitten, kun pystyy lähettää ilman apuja useammin. Niissä oli myös tärkeää ohjaajan eleettömyys. Muutenkin on tärkeää, että ohjaaja pitää matalaa profiilia keskilinjalla. Helposti prässää koiraa liikaa, jos käskyttää keskilinjalla tms. En tiedä myös onko kisoissa samaa kuin muuallakin, että jos koiralle ei saa hirveästi ylimääräisiä käskyjä antaa niin sitä lähempänä on kisatilannetta jos ohjaaja käyttäytyy treeneissäkin yhtä "jäykästi". Tässä treenissä oli uudet maalimiehet eikä niissä ongelmaa. Loppu lelun kanssa Gava juoksi kohti keskilinjaa ja siellä halusi vain näyttää lelua. Ei samalla tapaa tyrkytä sitä muille. Tuo kyllä pyytäessä. En sitten tiedä, mikä olisi sen mielestä kivoin lelu tuonne.
Loppujen lopuksi Gavan edistyminen oli hyvää ja lopussa sen työnkentelyvire ja asenne oli samaa kuin omissa treeneissä. Otti aluksi häiriötä uudesta paikkaa, ihmisistä ja erilaisista varusteista. Ollaan kuulemma oikealla mallilla, mitään ongelmia ei ole tässä vaiheessa näkyvillä, jatketaan vaan samaan malliin. Lähinnä noita eri asusteita ym. Rullailmaisu ihan erillisenä varmaksi. Tuohon treenimäärään nähden näytti hyvältä. Hyvä kuulla, että meidän sekalaisen porukat treenit on olleet oikeaan suuntaan. Toki nyt tuli täällä huomattua, mitä kaikkea voi parantaa.
Hienosäätönä kaulanauhat radiopuhelimiin mahd. minigripillä kiinni ja namikuppeihin/leluihin koiran nimi (eivät huku). Oranssi huomioliivi tai enstex näkyi myös hyvin merkkeinä. Numerot oli taas tehty muoviläpysköihin tussilla, jotka nippusiteillä merkeissä.
Paikanpäällä meiltä kysyttiin paljon on treenejä pohjalla. Vastasin, että 15-20 kertaa, nyt laskin blogipostauksista ja sainkin luvuksi tasan 10 näitä ennen (vertailukohtana on nyt hakutunnisteita 35 eli niistä 15 on Ruutin aikaisia). Kuulostaa omaankin korvaan tosi vähältä, verrattuna mitä kerta viikkoon treenaavalle aika äkkiä tulee tai jos käy vielä useamman kerran. Näissä on treenejä kolmessa eri porukassa ja eri paikkoja on kertynyt kuusi. Aloitettiin "sekametsä" treenillä, jossa koira risteilee kutsujen perässä. Sitten muutamia hajuhakuja, kutsumista ja haamujakin. Kutsuminen ja haamut melkeimpä toimineet paremmin. Palkkana ollut namia ja lopussa lelu.
Pistojen määristä tuli puhetta. Haussahan on tosi tärkeää maalimiesten palkkaus ja maalimies motivaatio. Elinan käyttämä yleinen määrä on 1-3. Ratatreenissäkin useimmiten, koska osa on tyhjiä. Kun ajatellaan maalimiesmotivaatiota esimerkiksi prosenttina mikä määrä koiralla on maalimiehille annettavaa niin se pala on aina pienempi mitä enemmän maalimiehiä on palaa jakamassa. Esimerkiksi jos sinulla on karkkipussi ja syöt sen loppuun, ei vikat karkit maistu yhtä hyviltä vaikka ne söisitkin. Osa koiristakin näyttää samalta kolmen kuin kahdeksan piston jälkeen, muttei sitä niin tarkkaan näe. Jos tiedät, että saat syödä koko karkkipussin ja yksi tippuu maahan, syötkö senkin? Jos tiedät että lisää on vielä paljon et varmaankaan. Niin koirallekin voi käydä, jos se tietää että siellä on aina seuraava maalimieskin odottamassa jos ei jaksa tarkistaa yhtä hajua. Tarkkuus kärsii. Mielummin vähän ja usein. Treeni voi olla myös yhden maalimiehen haku, jolloin se yksikin tulee merkitseväksi tai kahden maalimiehen. Voi siis vetää nopeat treenit pienellä porukalla.
Tokon tapaisesti myös pitkää rataa tehdään harvemmin esimerkiksi 5-10 treenin välein voi ottaa yhden pidemmän, enemmän pistoja ja tyhjiä mukaan. Tokossakin perustreeniä on suurin osa ja sitten välillä tehdään myös "kisamaista". Ei tarkoita siis, kun koira on koulutettu tietyn luokan tasoiseksi aina tehtäisiin niin pitkää rataa. Lyhyemmälläkin radalla voi treenata ylemmän luokan koira ja tekee vain enemmän pistoja, pitemmällä matkalla niiden välit on vain vähän pidemmät.Radiopuhelimet helpottaa koko treeniä, että kaikilla olisi puhelin, vähintään maalimiehillä, ohjaajalla ja keskilinjan henkilöllä. Näin suunnitelmaa voidaan vaihtaa, voi kysyä onko maalimies valmiina, kertoa kun koira lähetetään metsään, laittaa merkki kun koira on löytänyt maalimiehen, rullakoiralla hälytysmerkki ja suorapalkatessa pikku pätkä kehuja kuuluviin niin ohjaaja tietää kävellä piilolle. Näytöllä voi myös mahd. kutsua koiraa tms. Tallatessa radiopuhelinten avulla voi kommunikoida mihin kohtaan tulee piilot ja näkyykö merkki keskilinjalta.
Hakurata tietenkin alussa poikki tallataan. Radalla olisi tärkeää, ettei piiloille olevaa suorinta reittiä tallata. Ettei koira opi menemään aina sitä hajustettua reittiä piilolle. Jos joku koira tekee hajuhakua niin se tekee vikana, ettei alueella ole sitä ennen jälkiä muuhun kuin poikkitallaus suuntaan. Hajuhaun sijaan on mahdollista käyttää haamuja, kutsumista ja muistikuvina. Taikka molempia. Maalimies taas kiertää mahd. etukulman tai takakulman kautta piilolle. Tai tuulen suunnasta riippuen kahden pistokohdan välistä kohti takareunaa ja sieltä piilolle. Eli n. 20m lähetyskohdasta keskilinjaa pitkin jompaan kumpaan suuntaan (riippuen pistojen tiheydestä). Myös aina, kun ohjaaja lähettää koiran pistolle ja koira lähtee sinne hyvin on tärkeä ehtiä eteenpäin radalla, että koira ei opi palaamaan takaisin samoja jälkiä kuin pistolle lähtiessään. Myös kokemattoman koiran kanssa tärkeää, vaikka koira tulisi perässä pois pistolta eikä löytäisi maalimiestä. Ohjaaja voi silloin myös kävellä siitä kohdasta kaartaen piilolle.
Ohjaaja voi huudella koiralle "täällä näin" tms, josta koira tietää missä suunnassa ohjaaja on kävelemässä. Jos pisto olikin tyhjä ja maalimiestä ei löytynyt. Tai jos se ei löytynyt. Näkyvässä maastossa voi testata, että onko koiralla tärkeimpänä löytää maalimies, vaikka ohjaaja huutaisi "täällä" kun koira on saanut hajun maalimiehestä, muttei ole vielä löytänyt sitä. En tarkalleen muista pystyikö tällaisessa ottaa myös ääniavun mukaan jos koira meinaa reagoida kutsuun.Rullailmaisun opettamisesta oli puhetta. Alkuun opetetaan jollakin muulla luovutus, jossa suosituin on että koira tulee jollakin sanalla ja alkuun käsimerkillä sivulle istumaan ja pitää rullaa. Aluksi voi olla siis lelu tai vessapaperin hylsy tms. Tässä asennossa koiralle on selkeää, että sen pitää pitää rullaa suussa siihen asti kun tulee lupa irrottaa ja se odottaa lupaa mennä näytölle. Tästä asennosta se voi juosta myös suoraan eteenpäin näytölle. Suurimman osan kerroista koira päästetään aina vain liina perässä näytölle, ei oteta mukaan siis sitä että ohjaaja on jarruna. Näytöltä takaisin tullessa koiran pitäisi kuulemma kävellä vapaana hallinnassa takaisin keskilinjalle. Tätä hallintaa osa teki jo ihan nuoren koiran kanssa, joilla oli motivaatio kunnossa ja selkeä idea hommasta. Elina ei kuitenkaan kiirehtelisi siinä, sen ehtii opettaa myöhemminkin. Gavalla en epäile, että se olisi ongelma.
Rullan opetukseen takaisin eli kun sivulletulo sujuu yksittäisenä. Niin opetetaan kentällä tai 10-20m matkalla näkyvässä maastossa. Että maalimies on maassa istumassa selkä koiraan päin. Koiran lähestyessä rulla liikutetaan kädellä maan läheltä toiselle kyljelle, että koira juoksee maalimiehen edestä. Koira nappaa rullan ja juoksee ohjaajan luokse. Sillä välin, ohjaaja on siirtynyt lähestyskohdasta "keskilinjalla" eteenpäin näyttökohtaan. Maalimiehen rullalla tekemän liikkeen ansiosta, koiran nenä osoittaa rullan ottaessa ohjaajaan ja se kääntyy radalla oikeaan suuntaan. Ohjaaja voi näyttää käsiavulla koiralle, että se tulee sivulle. Luvalla luovutus. Koira kytketään ja käskystä näytölle. Jos koira tiputtaa rullan se laitetaan sen suuhun, muttei kehuta. Käskyllä irti. Sitten näytölle, jos sama toistuisi niin harjoitus otettaisiin vain alusta tai palattaisiin harjoittelemaan sivulletuloa. Jos koira lähtee ilman lupaa näytölle niin siinä taas riippuu onko ohjaajan moka kytkeä hihna tai jos jo toistamiseen lähtee ilman lupaa niin sitten ottaa uusiksi. Kun ilmaisu sujuu kentällä, siirretään se metsään ja kun se sujuu pitkältä matkaa oikein niin sitten voi ottaa mukaan perustreeneihin. Kun koiran lähettää hakemaan rullaa ei kannata käyttää vielä normaalia hakukäskyä, joku mene tai vapaa tms. Käskyinä itse hakuradalla ihmisten etsimiseen kuului "haku, ukko ja piilo" käskyjä. Nyt selkeni netistä luettuihin ohjeisiin ja osaan lähteä kouluttamaan!
Ja käsitin, että vaikka rullailmaisu olisi kunnossa niin sitä käytettäisiin vain pienemmällä osalla kerroista. Suorapalkalla saadaan, että koira tarkistaa kunnolla piilon ja jos sitä ei näy niin sitten nappaa rullan. Rullana näkyi olevan myös perus narulelun pätkää lukolla. Sekin kuulemma sallittu, mutta koiran ote pitää olla suht hyvä. Se on taas kevyt juosta, mutta voi myös lentää pannassa väärälle puolelle. Rullaan totuttelevilla koirilla se oli kiinnitetty myös valjaiden niska lenkkiin, ettei ole niin tiellä.
 |
| Rullan pyöräytys toisen kyljen luo kohti ohjaajaa |
 |
| Siisti rullan luovutus sivulla käskystä |
 |
| Näytölle ja maalimies voi tarvittaessa kutsua |
Umpipiiloihin tai niihin aukinaisena Elina ei suhtautunut niin treenattavilta omilta asioilta, kuulemma jos koira osaa ilmaista hyvin maastoon piiloutuneen ihmisen niin tollaisenkin. Sama idea molemmissa on. Ja sain käsityksen, että harvemmin pitää niissä piiloissa ihmisiä, varmaan juuri ettei koira opi valeilmaisemaan niitä. Tietty umpipiilo saattaa olla eri juttu, mutta tuolla ovet oli vain auki. Sama asia ihmiset kivien päällä, kai jos nenä on auki ei sen pitäisi olla ongelma. Toki reilua sellaista treenata ja tuulella haju voi kulkeutua kaueammas. Ja on sellaisia kisoissakin.
Kun pistot sujuu hyvin niin voi ottaa mukaan myös kääntymistä radan suuntaan. Suurimmalla osalla kerroista tehdään kuitenkin suoria pistoja, ettei koira opi lähteä oikomaan ennen täyttä 50m syvyyttä. Tätä kääntymistä voi opettaa sillä, että maalimies tekee avun noin 20m aluetta edempänä kuin piilo. Jos näkyvyyttä niin haamu (kai yleisempi) tai sitten ääni. Sen jälkeen maalimies menee piiloon ja ilmoittaa olevansa valmis. Sitten koira lähetetään kohti haamukohtaa. Sieltä pitäisi saada haju ja kääntyä oikeaan suuntaan. Pistoihin liittyen Elina sanoi, myös ettei oikein koskaan tee etukulmia, ainakaan niin että ukot löytyy sieltä, tyhjinä näyttivät tekevän. Ne on myös pistotyöskentelyä muiden joukossa. Niissä on myös se, että siinä on ihmisen tallausjäljet.
Gavan treeniin kuului la ja su kaksi kertaa hakutreeniä. Koirat odottivat autossa ja Gava oli loppupäässä aina vuorossa. Oli kiva nähdä mitä muut tekee ja vähän sen jälkeen arvioida omaa treeniä. Oltiin Elinan toiveesta koko viikonloppu samassa kohdalla, säästettiin tallausaika, metsästä tuli tuttua ja saatiin muistikuva treeniä (joka riippuu koirasta kauan se oikeasti muistaa).
Treeni 1 (la):
Tehtiin pisto 1, 2 ja 3. Ekalla oli maalimies hieman ison kiven takana. Hyvä näkyvyys. Toisella oli kuusikkoa ja mäellä oli kivinen kraateri tai korkea kasa missä oli kuoppa, mihin sai maalimiehen. Kolmas oli vain puun takana hieman kuopassa kohta ja lähetys oli osittain tien pohjaa. Näkyvyys myös parempi. Gava ei ollut ihan niin intona kuin yleensä tekemään lähtiessä. Otin autosta, pissatin ja lähdettiin tekemään. Ekalla pistolla oli maalimiehenä Nina ja oli kangasmainen naamiointi kangas mukana. Tähän otettiin haamu, Gava juoksi hyvin sinne mutta säikähti kun maalimies otti kankaan pois yläosastaan maatessa ja sen jälkeen ei suostunut kuin kurotellen hakea nameja. Kun kävelin kiertäen juoksi mun luokse, normaalisti ei jätä maalimiestä (ei ollut saanut myös namirasiaa auki, nämä kierrettäviä). Huomasin, että kangas pelotti kun pöhisi sitä vaikka se oli mun kädessä. Yritin vähän villitä ja leikittää kankaalla ja vähän paremmin suhtautui. Maalimies oli kiva ilman pressua. Tuollaista pressua meillä ei ole ollutkaan vain noita kahisevia ja ehkä helpommin erottuvia "halpoja" versioita. Yllätyin kovasti enkä ollut osannut sanoa, että pitäisi tietyllä tapaa olla pressun kanssa, kun ei tollaista ole ennen tullut ilmi. Meidänkin treeneissä on ihmiset olleet kai vain pää näkyen piilossa. Testattiin sitten, että maalimies vaihtui kolmoselle (oli tarkoitus olla liikkuva, mutten tajunnut ottaa pressua pois).
Toiselle pistolle haamu, taidettiin ottaa myös yksi ääni, kun ei näyttänyt niin bongaavan. Sinne juoksi hyvin heti ekalla kerralla ja ei jännittänyt maalimiestä. Siellä oli tavallinen pressu vain jalkojen alla. Söi hyvin nakkeja.
Kolmannella pistolla oli taas se pelottava pressu, mitä pääsi säikähtämään ja kun maalimies oli sen päällä niin Gava kurotellen vain uskalti tulla lähelle. Kun maalimies oli poissa siitä uskalti tulla. Ei ihan yhtä hyvin leikkinyt kuin normaalisti. Keskilinjalla ei vierastanut ketään muita ihmisiä ja leikki joidenkin kanssa.
Treeni 2 (la):
Ruokatauon jälkeen.
Tehtiin samalla muistikuvaharjoituksena ja samat piilot 1-3. Nyt ilman pressuja. Ekalla pistolla juoksi hienosti suoraan piilolle, mutta sitten muisti viime kerran säikähdyksen ja juoksi mun luokse taas kun kävelin. Söi kuitenkin paremmin maalimiehellä. Sitten 2 piilo "kraateri". Tulikohan tähän ääni tai ei, mutta sujui hyvin. Maalimiehellä oli normaali ja makoili hienosti syödessä. Seuraava kolmonen, tässä taas kiersi vähän tien kautta, mutta sitten korjasi linjaa. Ei otettu tähän apuja. Maalimiehellä oli nyt aika normaali ja pysyi siellä.
Treeni 3 (su):
Otettiin uudet pistot eli 5, 6 ja 7. Lähetys 5:lle oli metrin korkuisen pikku kuusikon läpi. Piilo otettiin kaadetun roskiksen taakse, ettei ihminen roskiksessa olisi vain epäilyttävä. Ei arastellut yhtään. Gavalla oli myös ihan eri tavalla ideaa ja intoa, kun se tuli alueelle. Tähän otettiin ääniapu. Lähti tosi hyvin ja suoraan kuusikon läpi. Jotkut kokeneetkin halusivat sitä kiertää. Jatkoin keskilinjaa eteenpäin ja sitten maalimiehelle kiersin, kun koira oli mennyt sinne. Ei jännittänyt ollenkaan ja söi hyvin nameja makuulta.
6 piilo oli mäellä, isojen kivien takana. Tähän otettiin myös kutsuminen, kun näkyvyyttä ei ollut. Juoksi sinne ja löysi maalimiehen. 7 piilo oli pikkumäellä tai kummulla. Tehtiin tämä ilman apuja. Gava lähti takaisin päin rataa noin 20m jälkeen, mistä moni muukin jotenkin polku ohjasi sinne. Kutsuin poispäin. Palasi siihen, mistä poikkesi linjalta ja lähti itse oikeaan suuntaan. Kokemattomalla koiralla voi sallia vielä ratkaisut itse. Jos tietää, että koira varmasti tietää, että sen pitää juosta suoraan voi sen vinoista pyytää pois ja päästää jatkamaan vain suoralla juoksemisella. Gava löysi taas hyvin maalimiehen.
Treeni 4 (su):
Tässä käytettiin taas muistikuvatreeniä. Gavalle tuli myös tahtomatta lisäapuna se, kun se näki maalimiehen lähtevän metsään. Muistikuvatreeniä kannattaa esim käyttää siinä tilanteessa, jos haluaa tehdä lähetyksiä ilman apuja, Muistikuva treenissä siis tehdään samat pistot. Tehtiin kaksi ekaa samoja eli 5,6 ja sitten tehtiin ylimääräinen 7 piilon lähellä oleva luolatyyppinen piilo, mutta maalimies jäi sen eteen yhtien kivien väliin. Vitoselle meni hyvin ja suoraan ilman apuja. Kuutoselle juoksi ylikin maalimiehen eli 60-70metriin ja takaisin tullessa bongasi maalimiehen, (mahdollisesti silmillä?). Gavan jokaisessa treenissä ajateltiin sitä, ettei se pääse säikkymään uudestaan maalimiehiä ja tehtiin ilman pressuja. Ei lopussa sen tekemisessä näkynyt mitään säikähdyksestä ja hyvä, että osasi unohtaa sen. Nyt kotiläksyksi hommata maalimiehille ihmeellisiä hattuja, asuja, erilaisia lakanoita, huppupäässä, aurinkolasit, lakana päällä silmärei'llä tms.
Nämä kaikki lähetykset oli ilman apuja. Seiskan viereinen oli uusi ja siinä oli aavistuksen epävarmuutta lähteä, mutta meni kuitenkin ja aika suoraan. Lähetyksiä ei olla tehty muita kuin Gava mun sivulla, näytän suunnan ja lähetän käskyllä. Näkyi sellaisia, missä koira jätetään odottamaan ja harjoitellaan vain keskilinjan yliheittoa vauhdista ja sitten hallitusti seurattuna tulee keskilinjalle ja lähettää siitä kävelyvauhdista. Niitä ainakin sitten, kun pystyy lähettää ilman apuja useammin. Niissä oli myös tärkeää ohjaajan eleettömyys. Muutenkin on tärkeää, että ohjaaja pitää matalaa profiilia keskilinjalla. Helposti prässää koiraa liikaa, jos käskyttää keskilinjalla tms. En tiedä myös onko kisoissa samaa kuin muuallakin, että jos koiralle ei saa hirveästi ylimääräisiä käskyjä antaa niin sitä lähempänä on kisatilannetta jos ohjaaja käyttäytyy treeneissäkin yhtä "jäykästi". Tässä treenissä oli uudet maalimiehet eikä niissä ongelmaa. Loppu lelun kanssa Gava juoksi kohti keskilinjaa ja siellä halusi vain näyttää lelua. Ei samalla tapaa tyrkytä sitä muille. Tuo kyllä pyytäessä. En sitten tiedä, mikä olisi sen mielestä kivoin lelu tuonne.
Loppujen lopuksi Gavan edistyminen oli hyvää ja lopussa sen työnkentelyvire ja asenne oli samaa kuin omissa treeneissä. Otti aluksi häiriötä uudesta paikkaa, ihmisistä ja erilaisista varusteista. Ollaan kuulemma oikealla mallilla, mitään ongelmia ei ole tässä vaiheessa näkyvillä, jatketaan vaan samaan malliin. Lähinnä noita eri asusteita ym. Rullailmaisu ihan erillisenä varmaksi. Tuohon treenimäärään nähden näytti hyvältä. Hyvä kuulla, että meidän sekalaisen porukat treenit on olleet oikeaan suuntaan. Toki nyt tuli täällä huomattua, mitä kaikkea voi parantaa.
Hienosäätönä kaulanauhat radiopuhelimiin mahd. minigripillä kiinni ja namikuppeihin/leluihin koiran nimi (eivät huku). Oranssi huomioliivi tai enstex näkyi myös hyvin merkkeinä. Numerot oli taas tehty muoviläpysköihin tussilla, jotka nippusiteillä merkeissä.
Naamiointina oli myös huivityyppistä maastokuvio kangasta ja pressun sijaan sadetakkiin tarkoitettua vihreetä tai maastokuvioista kangasta. Täytyypä suunnata Eurokankaan palaosastolle penkomaan tai katsoa metritavarasta (Petikossa esim iso liike). Netistä äkkiseltään löytyi tällaisia huivi sekä toinen Varustelekassa, vedenpitävä maastokangas (pieneen tilaan eikä kahise) tai toinen
Treenaa:
- samaan tapaan pistoja haamulla tai äänellä. Välillä testata ilman. Muistikuvalla voi tehdä ilman apuakin
Treenaa:
- samaan tapaan pistoja haamulla tai äänellä. Välillä testata ilman. Muistikuvalla voi tehdä ilman apuakin
- pistoilta kääntymistä kun tulee vähän lisää varmuutta suoriin
- eri ryhmissä vierailua niin saa erilaisia maalimiehiä
- erilaisia asusteita ja naamiointi väiineitä
- rullailmaisu erillisenä varmaksi
- keskilinjalle hallittu saapuminen vapaana, jossakin vaiheessa tai heti alusta lähtien
- lähetykset pistoon, jossakin vaiheessa eri variaatioita
 |
| Sisu |
 |
| Sisu "ystävyys" |
 |
| Sisu |
 |
| Knox |
 |
| Io |
 |
| Misu |
Ja asiasta toiseen Kennelliitossa on nopeasti lausuttu Gavan terveystulokset :) Kaikki priimaa, kuten Mevetissä arvioivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!