Agility- tunteiden vuoristorata, omd-treenit!

OMD agilityn lepakkokurssi 1 koulutuspäivä (4.2.2017) , 2 koulutuspäivä (5.3), 3 koulutuspäivä (26.3), 4 kerta extrana, lepakkotreenit 2018

Sunnuntaina suunnattiin Lietoon Kati Immosen koulutukseen, meidän (entiselle) Lepakkoryhmälle. Ihanilla mielin lähtee hakemaan lisää oivalluksia, joita tulikin taas! Ja mikä parasta, että tietää että voi luottaa siihen että löytyy ratkaisut ja onnistumisiakin. Kotiläksyjä ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin.

Kun joskus taas lähtee kisaamaan niin ei käytä aikaa negatiivisiin ajatuksiin. "Tää ei varmasti onnistu", mitä se auttaa jos miettii vain mikä ei suju. Kun miettii vain miten kohta pitää tehdä ja joskus pitää ottaa myös riskejä. Voi olla, että jonnekin on pakko keretä ja sitä edeltävä kohta on mietittävä sen mukaan.

Katsotaan koiraa, edes niin että se näkee posken. Näet koiran aina, kun se tulee putkesta, ponnituspaikan, laskeutumisen. Katsot sinne, minne haluat koiran tulevan. Ei kuitenkaan liian edelle.

Tehtiin 2 x 15min. Ensin pätkissä rata ja siihen meni molemmista kerroista aikaa. Loppuun koko rata, joka kuitenkin päätkiintyi sisältäen riman, putki kääntyi liikaa (keskeytys), rima, koira kääntyi hypyllä väärään suuntaan. Rimojen kanssa saa olla tarkkana, keskyttää heti ja kertoa ettei niitä saa roiskasta. Toki ne paikatkin oli sellaisia, missä ohjaus ei mennyt täydellisesti. Gavan vire oli taas aika tapissa, jonkus se tekee matalemmassa vireessäkin (jolloin on myös tarkempi rimoista).

Video, alle linkitettynä tarkkoja kohtia videon eri ohjauksiin

Puhetta oli, että pätkitään rata ja laitetaan verkkoja jos vaatii. Tässä rataprofiilissa oli vaikea sanoa, että mikä kohta olisi se vaikea. Saksalaisen nyt erotti sieltä, mutta missä voisi lenkittää.
Hyppy 2 oli kriittinen ja siinä olisin voinut viipyä jarrussa ehkä hetken pidempään. Katse koiraan ja kohtaan missä pitää jarruttaa. Miettii oman sijainnin jatkoa ajatellen. Tämä venähti silti ne kerrat, kun tehtiin ekan hypyn takaa. Tässä toisella koiralla otettiin verkko, mutta parempi että käytettiin aikaa saksalaiseen. Tässä vaikeutena oli se, että piti liikkua seuraavalle hypylle ja ehtiä valssata siellä putkeen lähetykseen.
Ekasta putkesta tultua oli mahdollisuus tehdä lähetys hypylle 5 (kulma hyppy) kohti seinää, koiran linjaa ja vastakäännös sekä pidennetty päänkääntö, että ohittaa selän takana olevan hypyn. Toinen mahdollisuus olisi ollut niisto 5 hypyllä ja lähteä heti koiran tultua putkesta ja merkattua liikkeelle. Mietitytti ehtisinkö ja pääsisinkö liikkeelle, voisi kokeilla omatoimisesti. Toisella koirakolla se onnistui yhtä hyvin.

Saksalaisessa sain taas kerran uuden oivalluksen. Radan kohtana mulle oli taas pelko, että koira hyppää hypyn suoraan. Kuten kerran ehtikin, kun en ehtinyt ajoissa ohjata kiertoon. Pystyin juosta kohti riman keskikohtaa, kuten viimeksi neuvottiin ja ehdin suht pitkälle sieltä. Mutta rima tuli silti tai sitten lävähti pidempi kaari hypyn takana. Katselaskeutumispaikkaan sanottiin ja kuulosti helpolta, tehtiin yksittäisenä, putken kautta ja ratapätkänä. Sika vaikeata oli ehtiä ja saada pää kääntymään laskeutumispaikkaan kun omaan päähän tuntui mahtuvan vain "saanko sen takaakiertoon". Samalla tein käden huitaisun ja pää oli pystyssä ja sekuntti siitä pitäisi katsoa laskeutuspaikkaan. Sitten oivalsinkin, kuten olin viimeksi katsellut Katin näyttämää ohjausta Gavan kanssa, että voin lähettää takaakiertoon pää ja käsi alempana, jolloin ennakoin jo jatkoa!
Ajatus on istutettu päähän, mutta vanha väärä tapa on niin juurtunut liikeradaksi että vaatii paljon kotiläksytreeniä! Tajusin viime kerran videoista sen, että Katin kanssa Gava lukitsi itsensä paljon aiemmin rimalle kuin mun kanssa. Viime kerralla tuli hyvät neuvot, kuinka treenata paloina ja saada takaakiertoon.

Gava tuli yllättävän hyvin ansojen ohi, tietty kun on sen verran mun liikkeessä kiinni. Saksalaista ennen ja jälkeen oli kohdat, jotka vaati pidennetyn päänkäännöksen.

Jenkkikäännös sujui ekalla tosi hyvin, sitten oli joku missä levähti (muistin sen liian myöhään). Katso koiraan, kun tulee putkesta. Näitä jatketaan edelleen, että näkee koiran lukituksen ja jarrutuksen, oppii katsomaan koiraa.

En ollut tiedostanut, että vaikein kohta olisikin putkesta tullessa tiukat kääntymiset kahden hypyn yli (ekaa kertaa kun tultiin nurkkaputkesta, kun oltiin käyty kahdesti putki A:n alla). Tein jarrun ensin riman 14 edessä, sitten kokeiltiin myös laskeutumispaikassa. Näissä heti jarru ohjaus alemmas. Gava ei jarruttanut alkuun ollenkaan ennen rimaa, joten piti pysyä edessä kunnes jarruttaa. Ja jos lähti seläntaakse niin kalastetaan sieltä. Tässä avuksi myös verkko. Nämä kotiläksyksi. Voisi myös palkata riman yli. Näissä vaarana oli myös, ettei oma liike lähtenyt lenkityksen suuntaan.

Tein vastakäännöksen putken 2 päähän, kulmaputkeen toista kertaa mennessä. Tässä näytti toimivan myös pieni vekki ja puoli valssi. Osassa vähän liiankin tiukkaan kääntyi. Sitten oli taas vauhtisuora ja pakkovalssissa piti muistaa ajoissa kääntää pää, ettei koira käänny väärään suuntaan (mikä saatiin myöhemmin vielä).
Lopun takaakierto ei sujunut ekalla. Tässä isoin oivallus, oli että vaikka pitää katsoa koiraan kun se tulee putkesta niin putkeen meno aikana ehdin siirtyä hypyn luokse. Käännöskin oli ihan super, kun olin siellä jo paikallaan eikä menty kilpaa hypylle! Varmasti usein käy niin, että käytän sekuntteja ihan turhiin kohtiinkin kun voisi edetä! Putkien ajat varsinkin hyödyntää siihen. Ja harjoitellaan juoksemaan eteenpäin, vaikka katse tai poski olisi koiralle.


Lopuksi tehtiin vielä "koko rata". Mä varmaan kysyin "ai ihan alusta asti". Koko radan yrittäminen on jotenkin kauhea mörkö. Mutta kai se siitä paranee ja itselle pitäisi saada parempi asenne sen yrittämiseen. Vertailin videolta, että ohjaan rauhallisemmin kun tehtiin pätkiä ja varmistelin enemmän "koko radassa".

Tässä vielä treeniä pätkissä vs "koko rata" halusin vertailla omaa ohjausta. Vähän enemmän varmistelua ja hektisyyttä koko radassa. Kisamaista tulee treenattua tosi vähän ja kuten luin yhdestä artikkelista niin alkuun pitäisi olla helppoja ratoja, joista kokee jo valmiiksi onnistuvansa. Tästä en ihan uskonut että onnistuisko. Tietty myös uskoa, että vaikkei menisi täydellisesti niin taistellaan.

Treenien lopussa keskusteltiin vielä ja herkistyi ajattelemaan, miten paljon on menty eteenpäin. Ja vaikka on tavoitteita niin on tosi tärkeätä, että treenaus on kivaa ja se on koiralle turvallista. Turvallisuudesta tulikin mieleen, että ennen tuli vaarallisia kohtia kun koira ei kääntynytkään ja riski että koira juoksee jotain estettä päin tms. Tai juoksee huonosta kulmasta ansaan..

Tavoitteena & treenattavaa
- treenata perusläksyjä vielä paremmiksi ja niitä pitää säännöllisesti muistutella, ei ole kuin kertaluontoinen laihdutuskuuri: jenkki, niisto, jarruvalssi, reiteentulo
- treeniradoilla erikseen vaikeat kohdat ja tarv verkot
- tietyt tekniikat niin varmoiksi ettei ne yksinään ole mörköjä
- rimoista tarkkana
- katso koiraan, varsinkin kaikki putket!
- jarrut kovasta vauhdista
- kokoratatreeniä, kun palaset sujuu
- kepit..