Teinikoiran aakkosia ja räyhä-Ralf aka Ruuti

Ajattelin kirjoittaa vähän myös meidän arjesta. Siitä harvemmin puhutaan. Toki monesti on kuullut koulutuksissa, miten arki heijastuu treeneihinkin. Gavan kanssa arki on ollut aina helppoa, joten siitä ei tarvitse kirjoittaa. Novalle vaan nyt nuoren miehen tapakasvatusta. Ja Ruuti on ruuti..

ARKI sääntöjä 

Novalle teinikoiralle on vähän muistuteltu sääntöjä. Kiinnitin huomiota kommenttiin, että Novaa enään harvemmin uskaltaa laskea irti, kun koiria liikkuu niin paljon. 

Kiskomista tietty aina ollut, mutta siinä pitää vaan pitää kriteereistä kiinni. Siinä joko nyppäisy, johon on yhdistetty "hei" korjaussana. Nykyään pitäisi muistaa pelkällä korjaussanalla. Ja opettaa myös nipotuksen ohella, että tarjoaa kontaktia jos pysähtyy tai vauhti hidastuu. Ja osan lenkistä voi hyvinkin mennä lyhyessä hihnassa ja päättää milloin saa nuuskia. Lisäksi voisi opettaa kulkemaan takana (helpoin pitää kriteeriä) tai omalla käskyllä sivulla. Hihnan pitäisi olla vain lakipykälän takia, samalla tapaa pitäisi osata mennä vapaanakin. Gavan kanssa esim hihna on vain muutamassa sormessa. Ja jos hihna tippuisi tai valuisi niin silloin kiskotaan liikaa. Ja on myös koiran vastuulla kävellä niin, ettei omistajaa kiskota paikasta toiseen. 

Lenkillä sitten mentiin metsään harjoittelemaan korvien käyttöä. Aiemmalla lenkillä kiinnitin huomiota, että Nova huitelee vaan hajujen perässä nenämaassa. Totteli kyllä, mutta ei hae kontaktia. Lenkin pitäisi tapahtua omistajan ehdoilla ei mennä Novan tahtiin tai tarvitse vahtia pysyykö se kuulolla ja lähellä. Ehkä pitkän matkan damien hakemiset ja itsenäisyys niissä on vääristänyt kuvaa. 

Joten alkuun Nova sai hihnassa seurata ja tarjota perusasentoja. Sitten vapaaksi, mutta tässä- käskyllä piti jatkaa sivulla kulkemista. Kun vapautin sinkoi täysiä menemään. Kutsuin aina välillä luokse tai lähellä ollessa käskin istumaan. Menin myös kahdesti piiloon. Voisi myös vaihdella enemmän suuntaa, että saa itse pitää huolen että pysyy mukana. Kahdesti mun piti käskeä kahteen kertaan ilman reaktiota. Menin sitten hakemaan sieltä pannasta pois ja kerroin että pitää kuunnella ja joutui hetkeksi hihnaan. Molemmilla kerroilla tuli vähän murinaa, kuten aina kun ollaan eri mieltä asioista.. Hihnassa sai tarjota kontaktia tai sivulletuloja. Kun oli taas nätisti pääsi irti. Halusin, että pysyy noin 10m päässä, on kuulolla ja ottaisi myös kontaktia. Joten itse vapaana yksin juoksua oli aika vähän vs milloin piti kuunnella. Gava oli aika nolona tällaisesta koulusta ja Novan käskytyksestä ja päätti pysyä lähellä. Namit alkoi loppua niin lopun aikaa käytettiin vain sosiaalista palkkaa ja vapautusta juoksemaan. Tavoitteeksi siis vapaana lähellä kävely, vapaana ottaa kontaktia ja on kuulolla sekä pysyttelee lähellä. Tällaista tällä kertaa kerrottiin että lähellä on kivaa ja palkitsevaa, mutta liian kaukana tai hajujen pauloissa ei saa vaan vedellä. Treeneissä saa luvan kanssa sitten käyttää nenää ja työskennellä itsenäisesti. 

Novalle myös aiemmin oon opettanut että ohittavia ihmisiä ei saa kuikuilla tai koiria. Haluisi lähinnä mennä tervehtimään. Jos arjessa ei ole kuulolla ja huitelee miten haluaa, kuinka voisi olla vielä hauskemmissa treeneissä tai hakemassa maailman parasta riistaa. Nome-luokissa pitää metsässä mennä siirtymät myös vapaana. Luovutukset käteen ja ohjaustehtävissä kuunnella etänä. Näitä jatketaan ja sujui jo paremmin seuraavan aamun lenkki klo 6 nelikon kera. Ja Rasmus määrää vauhdin.

Ruutin arkea:

Ruutin kanssa on hävettävän vähän treenattu mitään. Se on aika eläkeitönyt. Välillä taas jos jaksanut tehdä tokoa/rallya niin se jaksaa jonkun pätkän ja kun kehuu tai antaa lelun häipyisi pois (joko etsimään ruokaa tai jemmaa lelun).
Autossa se on keksinyt enemmän alkaa räyhätä ajaessakin ohimeneville koirille, samoin treenikentillä jos joku kävelee ohi. Kuten meinaa agikentällä välillä haukkua suorittavaa, aika hyvin hiljenee kun huutaa että on hiljaa.
Lenkeillä kaikki on ok, jos on nameja mukana. Silloin mennään hienosti seuraten eikä välitetä. Jos nameja ei ole ei Ruutia kiinnosta kehut ellei huijaa namikädellä. Silloin se joko yrittää räyhätä tai ei. Mutta uskoo usein heti ekasta kiellosta. Nykyään helpottaa ettei ole niin kova koira kuin joskus. Nuorempana vireen takia ei välittänyt yhtään jos otti kiinni niskasta, nyt riittää tiukka kielto. Joskus vasta kun hermostuu ja korottaa ääntä. Ja jos joku miettii ettei saa koskea koiraan kyllä siinä vaiheessa kun oma toinen koira on päätyä hampaisiin. Jos ei ole ehtinyt ennakoida tilannetta. 

Ikävin tapa on ollut hyökätä Gavan kimppuun, kun tuohtuu koirasta. Ei onneksi ole mitään käynyt eikä Gava niistä sano mitään. Nyt Ruuti kävelee eripuolelle tai sitten lyhyellä hihnalla ja Gava vähän pidemmällä. Tätä samaa oli aikanaan Rasmuksenkin kanssa. Yhteisillä koiralenkeillä paras laittaa kuonokoppa (vinttikoirille suunniteltu tilava) jolloin käveleekin usein nätisti. Eikä käy tilanne etten 100% keskity Ruutiin ja joku ehtii vähän liian lähelle enkä ehdi ennakoida seuraamisella tai käskien Ruutia pois. Sitä alkaa olla niin tottunut Gavan ja Novan kanssa ettei lenkeillä tarvitse jännittää ja kytätä koiraa. Haavereita ei onneksi ole sattunut vaikka kuulostaa pahalta. Ruuti viihtyy melkein paremmin porukoilla, kun saa rapsutuksia ja kerjätä leipäpaloja, herkkuja lenkillä. Se osaa niin laittaa kerjäysroolin päälle kuin ei olisi saanut ruokaa (täytyykin aina kommunikoida ihmisten kanssa onko syönyt vai ei). Rapsutuksia kerjätessä tietää myös oikean ilmeen. Jos rapsutuksia ei kuulu, enään ei kiinnosta lähellä olo. Kaikki mistä Ruuti itse hyötyy on ok. Jos saa palkkaa se tekee kaiken mielellään. Jos taas palkkaa ei saa on palkitsevampaa räyhätä muille kuin saada vaikka rapsutuksia. Joskus se myös haukahtanut senkin takia että nähnyt toisen koiran reaktion. Jos taas joku pieni koira räyhää niin ei välttämättä ole sen arvoinen vastata. Nelikon kanssa elämä sujuu myös jos muut ei tule Ruutin ruuan lähelle tai vahtii ettei Ruuti rosvoa muilta tai eivät joudu liian lähekkäin ainakin jos saavat huomiota. Kotona Ruutin tehtävänä on vahtia ruoka-aikoja, kerjätä rapsutuksia, rampata takapihalla tai pyytää pallon heittoa, onneksi ihmiset on keksitty!

Voin nykyisin arvata mikä oli kasvattajan kommentin takana, että kaikki on niin helppoa kun oli vain collielauma mukana ja Ruutin äiti hoidossa. Ruutin siskokin muutti tutulle missä saa nauttia ainoan koiran arjesta. Sellainen on parasta, mitä tuollainen "minä itse" koira voi saada. 

Ja Gavasta saatiin ihania sateenkaarikuvia viikonloppuna!

Sateenkaarisilta <3