Muualta lainattua: vilkkaus&rauhoittuminen

Caniksen numerossa 4/13, artikkelissa "Liikaa virtaa, osa 1: Kaikki lähtee tasapainosta" (Liisa Tikka) on kaksi koirien vilkasta tyyppiä.

 1 ylivilkas, joka kiihtyy jokaisesta ulos lähdöstä, treeneissä käy kierroksilla, sille on paras pidemmät lenkit ja treenit ja lepoa, rutiinit. Helposti motivoitavissa ja keskittyy hyvin. Se kiihtyy niin, ettei välitä vaikkapa ohjaaja käyttäisi kovia otteita tai koheltaa agilityradalla, adrealiini auttaa koiraa selviämään kivusta.

-> Ruutihan ei ole moksiskaan agilityssa mistään, tokossa kestää kertomisen, että ei noin ja toistot. Keskittymisen kanssa tokossa saanut painia ja oikean vireen kanssa, lähinnä agilitya tuo kuvaus koskee.  Ennen lenkeillä, hyvä että sitä sai yhtään reagoimaan kieltoihin, remmi räyhävaiheessa ainoastaan kohti kävely, remmin huitaisu maahan ja pois käskeminen (äänen sävylle häivy silmistäni). 

Kastraation jälkeen, Ruuti on mielestäni pehmeämpi mua kohtaan. Sen virehän on vähän laskenut, eikä ole niin vilkas treeni- tai kisapaikoilla. Oon miettiny onko se ohjaava kova, ainakin paljon enemmän kuin Rasmus. 

Mutta sitten se on taas ympäristölle pehmeä, pelkää kärpäslätkiä, jos ulkoharjan nostaa, laukaukset, ilotulitukset, yllättävä asia (pakoreaktio) ja jos joku esine kuulostaa siltä, että se tippuu pöydältä. Normaali elämässä kuitenkin reipas, tykkää kaikista ihmisistä, ei pelkää alustoja, ei eri paikkoja ja koirista vain tutuista. Kastraation jälkeen sen inhoomat treenikaverit on ihan ok. 

->

Rasmushan on päinvastainen pehmeä kouluttaa, ei voi sanoa jos tekee väärin. Jo palkatta jääminen väärän asian jälkeen masentaa, jos saa tehdä uudestaan. Sille ei ole tarvinnut opettaa palkatta työskentelyä, toki olisin jos olisin tiennyt. Se ei hätkähdä mistään kuten Ruuti. Niin rautahermoinen, taas lasta tai ihmistä yllättäen tulevaa, joka koskee sitä voi säikähtää haukkumaan. Palautuu ja antaa rapsuttaa. Vanhemmuuttaan on alkanu pitää enemmän muista ihmisistä, kuitenkin aika välinpitämätön. 

2. Tyyppi tuosta vilkkaasta oli pelokas koira, joka voi sännätä haukkumaan jotain. Silloin kun sillä ei ole jännitettävää se pystyy rauhoittumaan. Ei yhtä helposti motivoitava ja häiriöherkempi. 

Stressihormonien poistuminen kehosta kestää 3-8 päivää ja jotkut koirat voivat käydä kokoajan ylikierroksilla. 

Mitä tehdä, niin opettaa rahoittumaan. Hyvä vertaus mikä on monelle ihmiselle tuttu "Musiikki alkaa hiljaisuudesta", Liisa Tikka vertaa näin. Onnistuisko luokan laulaminen, jos kaikki ennen laulamista häseltää omiaan?

Eli koiramaailmassa "tekeminen alkaa tekemättömyydestä" - Liisa Tikka. 

Vain rauhallinen koira pääsee treenaamaan, odottaa että koira istuutuu itse tai menee maahan tai tekee rauhoittavan signaalin. Edeltävä käytös vahvistuu aina, jos koira pääsee räyhäämällä, hyppiessä tai haukkuessa hommiin. 

Rauhoittumista voi opettaa näin (Liisa Tikka, masseter.fi)

• kotona opettaa, että koira tulee jalkojen väliin makaamaan ja silittämistä -> siirretään ulos
• koira kytketään e. puuhun, hihnan tulee olla löysänä, asento vapaa. Sama häkissä ja autossa. Esim naksuttimella rauhoittumista kertovat käytökset + namin heitto ( katsoo pois päin ohjaajasta, nuuskii, istahtaa, menee maahan, kääntyy pois). Harjoitellaan ensin ilman häiriötä. Voi käyttää myös peiliä ja olla selkä koiraan. 
• vanhemmalle koiralle, joka ei osaa rauhoittua = ruuti. Vapaavalintainen asento, esim maahan. Oma käsky (käy siihen, lepo), ei vaadita patsasmaista olemusta. Palkkaa pysymisestä ja hiljaisuudesta.
• tilanteissa jos ei pysty auttamaan koiraa, vie tauon ajaksi pois tai kongi/puruluu. 

Tavoitteena olisi myös koota pääpointit ainakin itselle tärkeimmät "PK" Korrien kirjasta "Tavoitteena huippukoira". Siitä vasta alkuluettuna. 

Canis on kyllä huippulehti, mun suosikki. Sen lisäksi mulle tulee SBCAK:n lehti. Agi.fi tuli vuoden sen ekasta julkaisusta. Oon huono koiran omistaja, kun sanoin Kennelliiton jäsenyyden irti pariksi vuodeksi niin säästin lehdissä. ;) Nyt laitoin uuden jäsenhakemuksen, kun suunnitteilla on suorittaa (agilityn) koetoimitsijakurssi. Pitäisi koulutusohjaaja kurssikin joskus! Kun vaan huomaisi sellaisen hyvään aikaan.