Mökkireissua ja pohdintaa

Pikainen mökkireissu Sysmässä hyvien kelien suosimana. Kuvarikas reissu jälleen. ;) 

Ennen lähtöä porukoilla ja Gava oli hetken ilman vahtimista. Hetken päästä se juoksee iloisena olohuoneeseen töpselisuussa! Töpseli oli jyrsitty irti lattialampusta, joka ei onneksi ollut kiinni seinässä! Meidän kämppä on niin pieni vahtia ja on hyvin pentu ystävällinen (johdot piilossa, matot helposti pestävät eikä niin tärkeät, kenkäteline piilotettu korkeilla laatikoilla). Niin tietty vierailla löyt kivoja kenkiä kuljettaa yms. 

Aamulla vähän laatikkotemppua. Vaikeinta oli nyt, että jäisi 2on2off, kun poistui niin nopeasti laatikolta. 

Mökillä Gava kahlaili vedessä kalastellen oksia ja vesikasveja. Ruuti ja Rasmus uivat. Kerran Gavakin Ruutin ja Rasmuksen uidessa kurottautui laiturilta ja lompsahti veteen. Äiti nappasi pennun ylös, kun se räpiköi laituria vasten ja ei sitten huomioinut ollenkaan. Vähän myöhemmin pentu kalasteli rannassa taas roskia rantavedestä. 

Gava fanittaa Rasmusta ja juoksee sen mukana ja koittaa pusutella kuonoa tai hyppää kohti. Ruutia Gava vähän paimensi (paimenkoiriahan kuuluu vain paimentaa tietysti). 

Välillä sisälle nukkumaan. Kokoyön viihtyi päiväpeitolla suojatulla (valkoinen) nojatuolilla. 

Ennen lähtöä Gava juoksi sukulaisten cockerin mukana sen rinnalla ja koitti ehkä liikkumisellaan estää sen kauemmas menon. 

Treenattiin pikku G:n kanssa molempina päivinä yhdellä ruualla. 

Uutena asiana eteentulo: käskyksi tänne. Alkuun imutin namia jalkojen välissä peruuttaen. Sitten pysähdyin ja imutin pennun jalkojen väliin, siitä namin nosto, koira istuu ja kaikki namit. Alkuun Gavaa vähän mietitytti imuttaa siinä kohdin namia. 

Sivulletulo: huomasin, että tulee suorempaan, kun käsi kuppina ja koiran pää tulee sen ja jalan väliin. Kohta on välillä takana tai väljä. Ruutinkin kanssa tuntui, että muiden pennut osaa tulla sivulle tosi nuorena pelkällä käskyllä, mutta ehkä Gavakin jos opetettavien asioiden lista olisi suppeampi. ;)

Katsekontakti sivulla istuessa. Hyvin pysyi siinä paikallaan. Palkkaa, kun otti kontaktin. 

Seuraus: imutusta vasemmalla ja oikealla kädellä. Suoraa ja oikeaan kääntymistä. 

Parit maahanmenot käsimerkillä, ehkä sillekin käskyksi down. 

Paikka: istuen ja peruutin pari askelta. Nyt on unohtunut ylös nouseminen. Täytyy alkaa vaikeuttamaan, että käännän selän ja valokuvausta ajatellen slaavikyykkyjen kestäminen. ;) 

Maanantaina Sirken koulutukseen ehkä puoliksi R ja G. 

Pohdintaa

Seuraavalta koiralta haaveilin lyhyttä turkkia. Vaikkakin ennen olin sitä mieltä, että lyhytkarvaiset ei ole niin kauniita, enkä sellaista halua. :D Erikoinen värikin on olisi kiva. Mustavalkoinen turkki tosin on kehittänyt kuvaajana, koska valkoista on vaikea kuvata palamatta (ylivaloittumatta) ja mustasta silmät ei aina erotu. 

Haaveenani oli myös koira tietyltä kasvattajalta. Kahteen kertaan (olen aika kärsimätön) suunnitelmat onkin lipsahtanut muuhun. Tai meinasi aiemminkin viime syksynä, mutta pentua ei riittänyt. Jo 2-3 vuotta olin ollut yhteydessä siihen kasvattajaan ja viime vuodesta odottanut pentueista, jos pentua riittäisi. Ei riittänyt. Ruutia ottaessa odotin jo puoli vuotta ja olisi tullut vielä yksi vuosi päälle. Molemmilla kerroilla silloinen elämäntilanne oli niin hyvä pennun ottoon niin päädyin toiseen valintaan. Näinä molempina kertoina, myös en saanut vaikuttaa pennun valintaan, ja Rasmus valittiin ulkonäön perusteella. Kuitenkin olen sitä mieltä, että sain niistä yhdistelmistä parhaat pennut. ;)

Nyt oli odotettavissa ensi syksyllä tai keväällä astuttamista, ajattelin sitten jos niistäkään ei riittäisi ja en tiedä ollenkaan elämäntilannetta silloin. Olisiko pennun oltava, joka päivä 8h + matkat yksin. 

Ruutin tilanne on agilityssa, myös muuttunut ja pk-puolellekaan siitä ei ole. Plussana olisi tietty ollut koulutukset ja muu, mutta saahan niitä muutakin kautta. 

Seuraavalta pennuilta toivoin parempaa hermorakennetta, työlinjaisuutta, suvun terveys suhteellisen hyvin tiedossa. "Rauhallista" (ei liian vilkas hössöttäjä) työlinjaista (Ruuti taas se pentueen pahis) tosin en tiedä minkälaisia muut pennut oli. Joka ei vahdi ruokaa tai leluja liikaa. Osaa/opetetaan rauhoittumaan. Sellainen, joka vähän enemmän olisi kiinnostunut musta ja vastaa kehuihin, ei häivy jonnekin ja tule vasta jonkin ajan päästä. Ruutin takia ei voi olla kauhean dominoiva ja päälle päsmäri. Yksi hankalampi koira riittäisi kerrallaan. 

Gava on vaikuttanut tähän mennessä järkevältä pennulta. Rauhoittuu autossa nukkumaan heti. Yksinolot kotona nukkuu. Ei ole niin ahne kuin Ruuti, mutta  hyväkin että ei vahdi ruokaa tai lelujaan. On alusta lähtien osannut noudon luonnostaan (Ruuti meinasi omia). Taistelee hyvin. On kuuliaisempi (pehmeämpi, Ruuti taas hankala kovuuden takia). Varmaan tulee olemaan lähemmäs Rasmusta. Rakastaa ihmisiä, lapsia ja koiriakin (niin Ruutikin pentuna). Osaa mennä nöyristellen uusien koirien luo ja tajuaa niiden eleitä. Alkuun uudet paikat jännitti, mutta toisella kertaa jännitys oli unohtunut (Ruuti ei muistaakseni hirveästi hätkähtänyt uusia juttuja). Ruutiin verrattuna kaikkea uutta harrastamiseen tuo paimenlinjaisuus ja uusi lajikin samalla. 

Ensimmäistä kertaa on kasvattaja, jolta sai hyvät tarkat ohjeet ja johon voi pitää hyvin yhteyttä. Asuu myös lähellä. Sijoituspentu on myös uutta omaan koirahistoriaan. 

Itsellä on paha tapa verrata muihin samanikäisiin. Ruutinkin kanssa vertailin ja yritin päästä samaan. Myöhemmin tajusin, että pitää höllätä ja mennä sen mukaan. 

Tärkeintä on kiva yhteinen tekemisen meininki ja, että treenaaminen on hauskaa. Sillä mennään ja pentu ainakin sopeutunut mustavalkoiseen laumaan, jota välillä piristää oranssi kettu. 

Ja ettei Ruuti kuulostaisi niin hankalalta, se on opettanut paljon. Sain ahneen, näyttelylinjaiseksi kivankokoisen ja isolla viettialueella olevan koiran (ylikin). Agilityssa se oli aluksi kunnon tykki <3 Rasmus oli taas niin nostatettava ja viriteltävä niin Ruuti virittyikin kahden edestä. ;)

KUVAT mökkireissusta

Fani ja lapsen vahti