Näin viikolla ilmoituksen, että tolleri urospentu oli vapautunut ja etsi uutta kotia. Hetken mietittyä kirjoittelin kasvattajalle, kerran on jo tässä vuoden ajan ollut ajatuksissa (ja kyseltykin) hankkia äitille harrastustoveri ja Rasmuksen jatkoksi toinen tolleri. Silti asia tuli nopeasti ja sovittiin lauantaille tapaaminen kasvattajien kanssa Valkeakoskelle. Mentiin koko perheen kesken, äiti, isä ja minä.
Ensimmäisenä nähtiin emä Vimma. Ihanan siro ja väriltään aavistuksen tummempi kuin Rasmus. Positiivisesti yllätyin, miten kivan kokoinen. Omenien kanssa juoksemisen ohessa ehti aina välillä käydä moikkaamassa. Sitten käytiin Rasmuksen kanssa kävelyllä ja juteltiin. Sitten urospentu ja sen sisar pääsivät ulos ja uros juoksi suoraan äidin syliin! Sisko jää vuodeksi kasvamaan ja menossa tullikoiraksi. Molemmat pennut oli sosiaalisia ja reippaita. Naskalihampailla varustettuja. Pennut olivat käyneet virkakoirien pentutestauksen ja tulli olisi halunnut uroksen, mikä oli silloin varattu. Koko pentueelle hyvät tulokset. Uros on myös niin lupaava riistan kanssa, että silloin se puoli olisi jäänyt. Sisällä pennut saivat nähdä variksen ja sitä jo kanniskeltiinkin. Uros ei menettänyt mielenkiintoa sitä kohtaan, kun tyttö lähti käymään muuallakin. Sen jälkeen uros meni ekana nukkumaan ja narttu jatkoi puuhailuja. Uros on kuulemma aina ekana rauhoittunut ja nukkunut ihmis- ja koirahälinässä. Hieno ominaisuus!
Loppujen lopuksi päätettiin pohtia sen ajan, että käydään syömässä ja sinne matkalla tuli viesti, että pentu olisi meidän. Oli siis toinenkin koti, jonka välillä pohtivat. Sitä todella toivottiinkin pennun näkemisen jälkeen ja koko perhe oltiin ihastuneita. Tuli siinä tippakin linssiin. ;) Syömisen jälkeen palattiin hakemaan pentu kotimatkalle. Pentu jaksoi itkeä kotimatkan 1,5h ajan ja vähän kotiin (porukoille) päästyä. Siihen oli sitten loppunut itkemiset, kun ekan ruuan jälkeen ei enää itketty. Yölläkin oli herännyt vain kerran ja kädellä silitykseen oli kuulemma nukahtanut. Sitten oltiin herätty vasta klo 7.
Tervetuloa siis vanhempien ja Rasmuksen seuraksi Siipiveikon Vahva Vainu nyt 7vk! Nimi on ollut vähän mietinnässä, ehkä yksi vahva vaihtoehto on Nova. Vanhemmat ei silti kai ihan varmoja olleet. Äiti harrastaa ainakin tokoa ja noutajapuolta pennun kanssa, rally-tokoa ehkä niillä pohjilla. Agilityn saloihin pentu pääsee mun ohjauksessa, jos terveeltä vaikuttaa. Muillekin lajeille ovat avoimia. Ekaa kertaa äiti saa kouluttaa alkeista lähtien, kun aiemmin itse olen halunnut tehdä sen työn. Nyt täytyy vain suunnata into neuvomiseen. ;) Toki pentua tulee näkemään välillä munkin matkassa, että tottuu muhunkin.
Rasmusta hieman stressaa vielä pieni pentu ja on päättänyt pitää vain etäisyyttä pentuun. Välillä kunnioitettavasti murahtaa, mutta muutenhan Rasmus on hieno esimerkki. Gava pääsi toisena päivänä katsomaan ja ihastui pentuun. Täytyi vaan vahtia, ettei se yrittänyt ainakin pihalla liian vauhdikkaasti koittaa leikkiä. Uskoo onneksi. Ruuti on päässyt kerran lasioven taakse, mutta muuten saa pitää vielä etäisyyttä.
- 1 päivän kuvat
- 2 päivä
Ensimmäisenä nähtiin emä Vimma. Ihanan siro ja väriltään aavistuksen tummempi kuin Rasmus. Positiivisesti yllätyin, miten kivan kokoinen. Omenien kanssa juoksemisen ohessa ehti aina välillä käydä moikkaamassa. Sitten käytiin Rasmuksen kanssa kävelyllä ja juteltiin. Sitten urospentu ja sen sisar pääsivät ulos ja uros juoksi suoraan äidin syliin! Sisko jää vuodeksi kasvamaan ja menossa tullikoiraksi. Molemmat pennut oli sosiaalisia ja reippaita. Naskalihampailla varustettuja. Pennut olivat käyneet virkakoirien pentutestauksen ja tulli olisi halunnut uroksen, mikä oli silloin varattu. Koko pentueelle hyvät tulokset. Uros on myös niin lupaava riistan kanssa, että silloin se puoli olisi jäänyt. Sisällä pennut saivat nähdä variksen ja sitä jo kanniskeltiinkin. Uros ei menettänyt mielenkiintoa sitä kohtaan, kun tyttö lähti käymään muuallakin. Sen jälkeen uros meni ekana nukkumaan ja narttu jatkoi puuhailuja. Uros on kuulemma aina ekana rauhoittunut ja nukkunut ihmis- ja koirahälinässä. Hieno ominaisuus!
Loppujen lopuksi päätettiin pohtia sen ajan, että käydään syömässä ja sinne matkalla tuli viesti, että pentu olisi meidän. Oli siis toinenkin koti, jonka välillä pohtivat. Sitä todella toivottiinkin pennun näkemisen jälkeen ja koko perhe oltiin ihastuneita. Tuli siinä tippakin linssiin. ;) Syömisen jälkeen palattiin hakemaan pentu kotimatkalle. Pentu jaksoi itkeä kotimatkan 1,5h ajan ja vähän kotiin (porukoille) päästyä. Siihen oli sitten loppunut itkemiset, kun ekan ruuan jälkeen ei enää itketty. Yölläkin oli herännyt vain kerran ja kädellä silitykseen oli kuulemma nukahtanut. Sitten oltiin herätty vasta klo 7.
Tervetuloa siis vanhempien ja Rasmuksen seuraksi Siipiveikon Vahva Vainu nyt 7vk! Nimi on ollut vähän mietinnässä, ehkä yksi vahva vaihtoehto on Nova. Vanhemmat ei silti kai ihan varmoja olleet. Äiti harrastaa ainakin tokoa ja noutajapuolta pennun kanssa, rally-tokoa ehkä niillä pohjilla. Agilityn saloihin pentu pääsee mun ohjauksessa, jos terveeltä vaikuttaa. Muillekin lajeille ovat avoimia. Ekaa kertaa äiti saa kouluttaa alkeista lähtien, kun aiemmin itse olen halunnut tehdä sen työn. Nyt täytyy vain suunnata into neuvomiseen. ;) Toki pentua tulee näkemään välillä munkin matkassa, että tottuu muhunkin.
Rasmusta hieman stressaa vielä pieni pentu ja on päättänyt pitää vain etäisyyttä pentuun. Välillä kunnioitettavasti murahtaa, mutta muutenhan Rasmus on hieno esimerkki. Gava pääsi toisena päivänä katsomaan ja ihastui pentuun. Täytyi vaan vahtia, ettei se yrittänyt ainakin pihalla liian vauhdikkaasti koittaa leikkiä. Uskoo onneksi. Ruuti on päässyt kerran lasioven taakse, mutta muuten saa pitää vielä etäisyyttä.
- 1 päivän kuvat
- 2 päivä
 |
| Äitiltä vikat maidot |
 |
| Rasmusta oli yhtä vaikea saada pysymään, koska ällöttävää tulla noin lähelle |
 |
| Gava pääsi toisena päivänä moikkaamaan ja rakastui pentuun. Häntä vispasi hirveätä kyytiä. |
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!