Ajattelin avata mejäkokeita, nyt takana 1 koe katsomassa&purkamassa, 1 ohjaten koiraa (äiti opasti ja teki jäljet) ja 1 tehden jäljen, ohjaten koiraa ja opastaen. Täällä ekan kokeen koepäivästä sekä kuva maastokartasta.
Mejäkokeissa on yleensä, on jäljen teko lauantaina tai edellisenä päivänä. Joissakin kokeissa puolet kalliimmalla maksulla voi sisältää valmis jäljen, siitä mainitaan erikseen. Molemmissa päivissä menee aikalailla koko päivä. Aloitus ollut klo 8/9 ja kestää n. 16-19 asti. Maksuissa vaihtelua ennakkoon tai jälkeen. Pdf lomake täytetään joka ilmoittautumisesta ja lähetetään sähköpostilla ilmon alkaessa. Meja.fi tietoa lajista. Luokkia on kaksi: avoin luokka, vaaditaan 2kpl 1-tuloksia luokkanousuun (ei yhtään hukkaa). Voittajaluokassa kolme ykköstulosta niin valioituu, mikäli on näyttelytulos.
Lomakkeelle voi ruksittaa "tarvitsee kokeneen parin", jolloin saa pariksi kokeneen joka auttaa. Meillä oli kokenutta kisaajaa tai tuomaria. On noissa niin paljon muistettavaa, uudet maastot ym niin hyvä saada tukea ja oppeja. Laskin myös, että oli n.5km päivä umpimetsässä kävelyä vain koejälkien pituudesta + sitten kaikki muu.
Kisakirje tulee sähköpostiin. La jäljentekopäivänä ohjeistukset. Majalta otetaan mukaan veripullo, sieni kasteltuna vedellä, ohjeet, merkit (myös omia voi käyttää jos on, esim puiset pyykkipojat oranssi-ruskea/vihreä, pieniä ja isoja, tolleriyhdistyksen pahviset, jotka lakattava).
Kotoa tuodaan kompassi (ei saa säilyttää puhelimen, metallien/magneettien lähellä) ja kynä. Ja jos löytyy puhelimesta Maastokartat- sovellus
(Androidilla oli 4.99e reitin nauhotus, maksuttomanakin ok) tai erillinen gps laite, meillä Garmin eTrex 20.
Lauantaina saa mukaan paperikartan kisajärjestäjältä, jossa maastokarttana jäljen sijainti (piirrettynä kartan päälle ja sisältäen kulmat). Voi olla myös toinen laajempi kartta kisapaikalla, missä näkyy missä mikin jälki on. Tallensin Google Mapsiin ne sijainnit sekä maastokarttoihin. Näissä kisoissa kartta oli mustavalkoinen, netin kautta löytyi vielä tarkempi. Järjestäjä oli käynyt laittamassa laminoidut numerolaput jälkien kohdille, mutta toisella jäljellä siirrettiin vähän lappua oikeampaan kohtaan.
Maastokartasta luettiin jäljen sijainti, suhteessa ojiin, korkeuskäyriin yms. Kännykän maastokartoista pystyi myös verrata sijaintia. Sääntöjen mukaan jäljen oltava väh 60m tiestä.
Ensimmäisellä kierroksella suunnistetaan ja merkataan jäljen sijainti, toisella sitten veretetään ja fiksataan merkit piilomerkeiksi. Vältetään merkatessa ylimääräistä liikkumista jälkimaastossa, eri asia jos joutuu vähän korjaamaan suuntaa. Merkkaus niin, että opas näkee missä jälki menee mutta koiranohjaaja ei niin selkeästi. Tietyissä kohdissa pystyi olla vähän tiheämmin (esim risukot), tärkeä kuitenkin että tietää missä jälki menee. Ja jos saa laitettua merkit niin, ettei ne näy heti jäljen suunnasta. On myös merkkejä, joista toinen puoli on näkyvämpi. Kun jälki on ajattu se puretaan takakautta eli väärinpäin, jolloin piilomerkit näkyy paremmin.
Jäljentekoparina oli tuomari, joka sanoi että laittaa yleensä n. 200-300 merkkiä (pieniä sellaisia), kulmat ja makaukset merkataan ennakkomerkeillä ja yleensä makaus ja kulmat myös. Makauksen paikka oli hyvä katsoa niin, että se on hyvin nähtävissä kauempaa. Makaus on 30x30cm pyöreä jalalla kaivettu "kuoppa", sorkkaeläimillä on tapana tehdä tuollaisia missä makoilevat. Jos eläin olisi haavoittunut niin tällaisella kohdalla olisi enemmän hajua ja verta. Kokeen jälkeen, nämä kohdat peitetään, joten kannattaa siirtää esim sammaleet takareunaan ja sitten työntää takaisin. Ei potkita maata ympäriinsä.
Kartasta otettiin alkuun kompassilla suunta, kompassin pitkän sivun ja nuolen mukaisesti. Sitten pohjoinen siirretään kartan yläreunaa kohti tai pohjoisviivojen mukaisesti. Sen jälkeen vähennetään eranto: magneettikentän vaihtelu, virhearvo, joka voi olla esim kilometrin matkalla 100m. Kun ottaa kompassilla suunnan, ei kelloa tai muuta sitä haittaavaa lähellä. Tukee käden vartaloa vasten ja sinne minne napa osoittaa mennään. Katso kiintopiste maastosta. Ja kun saavuttaa kiintopisteen, valitsee uuden. Jos ajautuisi vinoon tai kiertää jotain niin pitäisi korjata suuntaa tai katsoa kartasta uusiksi suunta.
Gps laitteelta saa myös viivan tai oikean pisteen, mutta kompassin kanssa kulkeminen on suorinta. Vaikka löytyy niistäkin jonkinlainen kompassi sekä puhelimesta. Matkalla tarkistettiin välillä omaa sijaintia suhteessa maastonmuotoihin ja kulmien paikat piti suhteuttaa karttaan tai laskea matkoina.
Youtubessa kompassin käytöstä perusteet + eranto sekä maastossa käytännössä
Jäljen merkkaus: Samalla kun kompassia käytti ja meni eteenpäin niin yksi merkkasi jäljen kulkua. Niin että verettäessä nähdään, mitä oli missä. Opeteltiin myös rusettisolmun teko, joka nopeuttaa nauhojen pois ottamista. Yksisilmuinen rusetti. Osa merkeistä sai jäädä tai lyhennettiin. Ja jos oli omia merkkejä niin pystyi käyttää esim pyykkipoikia tai pahvimerkkejä. Merkattiin myös kulmat ja makaukset. N. 10-20m ennen makausta&kulmaa sininen tai sini-punaiset. Ja kulmassa sininen. Nämä vähän vaihtelee, kunhan itse tietää milloin makaus lähestyy, kulma tai voittajassa katkokulma. Muiden kanssa merkattu makauksen kohta sini-punaisella. Makausta ei saa laittaa puihin kiinni (blokkaa tuulta ja hajua), mieluiten hieman avara ja näkyvä paikka, tuomari näkee myös arvostella.
Jäljen veretys: Kartan kanssa tuli ohjeet koemitoista ja muistettavista säännöistä. Verta oli n. 300ml eli 1/3. Sieni tulee viimeisenä eli kaikki ihmiset sitä ennen. Tähän riitti 2hlö, toinen laittaa piilomerkit ja opas vetää sientä. Sieni kasteltu ja naru kiinni. Painoi kepillä reunaa ja kaatoi verta, sitten toiseen puoleen sama. Keppi jätetään makaukselle. Sientä töpötellään makauksessa (kuten kaikissa). Lähtöön puolet pullosta. Sitten lopuille makauksille samassa suhteessa. Ojissa varoo ettei sieni osu veteen. Ja makauksilla aina itse puhtaalla puolella. Toinen (kokeneempi) laski etäisyyksiä, jalkapareina, itselle oli vaikea muistaa ulkoa mittoja. Jokainen suora osuus laskettiin erikseen ja makauksen kohdasta taas eteenpäin.
Se kuka verettää niin opastaa jäljen. Täytyy osata ohjata tuomari jäljelle, ei korona aikaan tuomari tulee kisaajan kyydillä, nyt kulkivat omilla autoillaan. Muista jäljen numero. Veretyksen alkuaika merkitään ylös, paperiin ja yleensä keskuspaikalle.
Koepäivänä:
Kokoonnutaan keskuspaikalla, ilmoittautuminen n. 30min ennen ja tasalta kokeen alkupuheet ja aloitus. Ylituomari ja vastaava koetoimitsija kertoo yleistä ja ohjeita. Sen jälkeen suoritetaan arvonta (tähän vaikea tottua, kun muissa lajeissa on jo etukäteen tiedossa järjestys), jäljet on jaoteltu tuomariryhmiin. Yhdessä kisassa se näkyi maastokartasta, viimeksi selvisi vasta arvonnassa. Tuomarin mainuttua sanottiin mitkä jälkinumerot kuuluu ryhmään, sitten nimen ja koiran sanottua arvottiin numero. Sen saatua ilmoittautuu myös opas. Kannatti olla kynän kanssa valmiina ja merkata ylös tuomari ja arvottu jälkinumero. Merkitsin myös muillekin, että pysyi kartalla missä numeroissa mennään. Osallistujista sai listauksen/taulukon paikalla (joka kokeessa).
Kun jäljet on arvottu ryhmän ensimmäinen opas saa sorkan ja veripullon. Muut ottaa puhtaan pussin (korona aikana?). Myöhemmin seuraavan jäljen opas on vastassa jäljen lopussa ja vaihtavat opasta. Seuraavalle jäljelle viedään sorkka loppuun ja pienennetään mahd vähän merkkejä lopusta ettei koirakko näe niitä. Varsinkin kaadon kohdalta piiloon.
Ensimmäisenä vuorossa on ampuminen, isommissa kokeissa se oli kahdessa ryhmässä ja ilmoittivat ketkä tuomariryhmät menee ensin. Koirat viedään kiinni puuhun liinasta, jossa on n. 2m liikkumavaraa. Tuomarin luvalla jätetään koirat ilman käskyä ja mennään samaan riviin, itsellä kädet korvilla, ampumisen jälkeen saa hakea koiran. Koira saa kiskoa tai haukkua, pieni reagointikin ok. Kaikki läpäisi testin, Nova ei hätkähtänytkään, innoissaan jatkoi matkaa kun hain sieltä. (vire nousee)
Jäljissä menee n. 1h/koirakko. Sääntöjen mukaan aikaa 45min. Lähdössä aikaa 3min. Ekan 10m merkille asti saa viedä vaikka pannasta tai valjaista, pitäen koiran oikealla jäljellä. Alussa sanoa "jälki". Sitten pitää jäädä 6m päähän. Liinan annetaan olla pitkällä, mutta voi ottaa tilapäisesti lähempää tai päästää hihnasta ja ottaa toiselta puolen puuta kiinni tms. Koira ei saa kuitenkaan karata. Äänetön suoritus tavoitteena, vaikka avossa (eka luokka) voi vähän kannustaa. Yleensä avoimen koirat menee alussa. Koiraa pitää vähän jarrutella tai mennä tuomarille sopivaan tahtiin. Jos koira eksyy jäljeltä tai lähtee riistan perään, saa kerran sanoa jotain. Jos ei palaa jäljelle riittävän nopeasti niin lasketaan hukaksi ja tuomari ohjaa puhtaaseen kohtaan jälkeä. Josta saa ohjata vähän eteenpäin. Kolme hukkaa nollaa kokeen. Koira saa kuitenkin pienesti poiketa jäljen sivuun max 10m, koska tuuli voi työntää hajua sivuun. Lisäksi vaihtelee koirista, ketkä on maavainuisempia ja osa käyttää enemmän ilmavainua.
Meille tuli ensin koejälki toka vikana ja sitten vikana opastus. Joten oli aikaa pidemmän aikaa, käytiin syömässä ja sitten hyvissä ajoin odoteltiin jälkipaikalla. Käytiin jo aiemmin katsomassa paikka ja maastoa. Paria tuntia ennen oli tosi lämmin, joten käytettiin ojassa kahlaamassa. Ennen vuoroa kuitenkin alkoi satamaan vettä ja se jatkuikin, joten koiralle tuli sopivan viileä.
Novan koeselostus:
Koira, tutkii alkumakauksen ja ohjataan huolellisesti jälkityöhön, jossa verijälkeä seurataan jälkitarkasti, edeten sopivaa vauhtia. Koira merkkaa kaikki makauksen hyvin. Ensimmäisellä kulmalla ollut katko selviää vaivattomasti parilla lyhyellä lenkillä. Toinen kulma ok pienellä suunnantarkastuksella. Kolmas kulma jälkitarkasti. Kaadolle suoraan ja nappaa sorkan suuhunsa. Tänään koiralle sattui harmillisesti työtapaturma ensimmäisellä osuudella, kun jäljen poikki menevät sorkkajäljet aiheuttavat liian pitkän tarkastuksen ja hukka tiputtaa palkintosijan. Muuten erinomainen jäljestys.
Novalle siis ekasta voittajan kilpailusta AVO2 ja pienestä oli kiinni! Olisin epäillyt uskaltaako mennä vielä näin äkkiä kisaamaan seuraavaan luokkaan, mutta turhaa oli epäily. Kerran kokeiltiin mökillä makausta keskellä ja katkokulmia 2kpl.
Tuomari oli Salon kokeista tuttu ja muisti Novan isän. Sanoi, että menee tosi samanlaisesti ja lahjakas jälkikoira. Käyttää myös hyvin maavainua. Sain olla oppaana taitavalle voittajan koiralle, joka sai 1-tuloksen. Oli hieno katseltavaa, heillä olikin takana 10 tai 20 kisaa.
Ensi viikonloppuna Nova menee taas tollerimejään, Tiinan ohjaamana.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!